syys 22

ILMESTYSKIRJA 12:1-2

http://www.tv7.fi/vod/player/38346/

Mark Biltz halua muuttaa ihmisen näkökulmaa. Olemme Jumalan edessä kuin hiekan jyvä suhteessa Hänen suuruuteensa. Aurinko, kuu ja tähdet luotiin merkeiksi meille.

 

 

https://www.youtube.com/watch?v=HJ3rtMmyLNk&fref=gc

heinä 27

Murtunutsydämisen miehen talossa

Hei Raimo, tässä on nyt juttu.

Rakensin sen jännittävästi siten, että lähdemme jäljittämään koululta löytyneitä johtolankoja ja ne johtavat sinun luoksesi. Teet kerta kaikkiaan hienoa työtä mielestäni. Jutussa sitä ei valitettavasti käsitellä kovinkaan laajasti, sillä pääosassa on itse mysteeri ja sinun intohimosi lähetystyöhön sekä kohtaamasi haasteet, työ ei totisesti ole helppoa. Arvostan.

Kerro, löydätkö asiavirheitä? Katson ne kuntoon huomenna.

Sonja Huhtaniska

kurssikeskus

Murtunutsydämisen miehen talossa

Miksi täydellisesti tuhotulla lappilaisella ala-asteella on kaikkialla venäjänkielisiä esitteitä, joissa kerrotaan 1990-luvun alussa kuolleen savolaisen lapsievankelistan tarinaa? Jäljet johtavat murtunutsydämisen miehen luo.

Jos nämä seinät osaisivat puhua, ei niiltä mahtaisi suunvuoroa saadakaan. Tässä hylätyssä koulurakennuksessa on totta vieköön tapahtunut jotakin erikoista.
Katselemme valokuvaaja Anssi Jokirannan kanssa hämmentyneinä ympärillemme yhdessä luokkahuoneista. Entisen Rovaniemen maalaiskunnan alueella sijaitseva kivitalo on tuhottu puistattavalla päättäväisyydellä, lattiasta kattoon.
Mutta ei siinä vielä kaikki.
Luokassa on sänkyjä. Astioita. Vaatteita. Aivan kuin joku olisi asunut täällä ja lähtenyt kiireellä yön selkään, kauan sitten.
Erityisesti yksi asia kiinnittää huomiomme: vaaleanvihreät vihkoset, joiden kansiin on painettu pellavapäinen pikkupoika sekä levottomuutta herättävät numerot.
14.4.1984–23.7.1992.
Esitteitä on ympäri koulurakennusta, kaikkialla. Ne on painettu vuonna 2011.
Tiedämme suurin piirtein, milloin jotakin on tapahtunut. Mutta mitä ja miksi – se jää meille arvoitukseksi. Sillä esitteet on painettu venäjänkielellä.
Paitsi että, hetkinen. Ohuen vihkosen viimeiseltä sivulta työparini löytää johtolangan: kuvan hautakivestä, jonka kulmaan on ikuistettu kansikuvapojan kasvot. Kiveen on kaiverrettu nimi: Jussi Heikki Havukainen.
Seisomme revityn rakennuksen läpitunkevassa hiljaisuudessa.
Mitä ihmettä tämä merkitsee?

Johtalanka 1: Lapsievankelista

Nyt tarvitaan salapoliisin työtä. Kerro, kerro, googletin: kuka on Jussi Heikki Havukainen?
Mielekkäitä hakutuloksia tulee tarjolle kaksi. Ensimmäinen on Koillis-Savon sanomissa syyskuussa 1992 julkaistu hartausteksti. Sen on laatinut Kaavin kunnan pitkäaikainen kirkkoherra, Jari Muta.
Toisen, elämänkerrallisen tekstin on kirjoittanut Jussin isä, Kalevi Havukainen. Ilmenee, että nimenomaan tämä tarina on käännetty vaaleanvihreisiin vihkosiin venäjäksi.
Tarina. Sitä voi luonnehtia hätkähdyttäväksi.
Tarinan mukaan Jussi oli savolainen lapsievankelista, joka tuli uskoon viisivuotiaana ja todisti siitä lähtien herran sanaa peräänantamattomalla palolla. Hänen vanhempansa olivat helluntailaisia, mutta Jussi itse halusi liittyä luterilaiseen kirkkoon.
• Päiväkodissa ruokapöydässäkin hän lauloi ”Lähde Jumalaan pulppuaapi, virta Herran täynnä on.” Kun Jussi ei malttanut olla hiljaa, hänet laitettiin keittiöön syömään, Kalevi-isä kirjoittaa.
Jussi kiersi kertomassa jumalasta kaikille, jotka suinkin olivat valmiita kuulemaan – ja myös heille, jotka eivät välttämättä olisi olleet valmiita. Isän kirjoituksen mukaan hän muun muassa opasti erästä aikamiestä seuraavasti:
• Ei sinun omilla voimilla tarvitse lopettaa kaljan juontia ja tupakan polttoa, vaan Jeesus antaa sinulle uuden mielen ja halun.
Pienen evankelistan maanpäällinen taival jäi lyhyeksi. Jussi oli kuollessaan vain kahdeksanvuotias. Viimeisen kerran, kun vanhemmat näkivät poikansa elossa, tämä pyysi anteeksi:
• Äiti, älä ole minulle vihainen, jos en tänään muista tulla ajoissa kotiin, sillä tänään minun on ehdottomasti oltava Jumalan sanan kuulossa.
Myöhemmin samana iltapäivänä isä löysi hänet hukkuneena läheisestä järvestä.
Sekä Mutan että Havukaisen kirjoituksissa kerrotaan kuolemaan liittyvästä, merkillisestä sivujuonteesta. Hieman aiemmin Jussin kuolinpäivänä eräs Havukaisen perheen tuttava, 12-vuotias Olli-poika, oli joutunut onnettomuuteen.
Tämä kuitenkin tuli tajuihinsa ambulanssissa ja kertoi kuljettajille nähneensä ilmestyksen, jossa hänet käännytettiin viime hetkellä pois taivaanporteilta. Sen sijaan, hänen näyssään, porteista kävi Jussi.
Soitan sekä Jari Mutalle että Kalevi Havukaiselle. Molemmat ovat oikeita, olemassa olevia henkilöitä ja vakuuttavat kertomansa todeksi. Pienen evankelistan isä vastaa puhelimeen kesämökillään.
• Niin se kaikki tapahtui. Jussi oli aika erikoinen nappula, hän sanoo lempeästi ja katselee tontillaan sijaitsevaa kohtaa, josta pojan haudalle aikanaan haettiin kivi.
Jos Jussi olisi saanut elää, tämä olisi nyt 33-vuotias. Poika jätti kuitenkin jälkensä lähetystyön alalle. Hänestä kertovaa tekstiä on käännetty useille kielille, jopa kiinaksi.
Isä on tehnyt sovinnon menetyksensä kanssa.
• Jussi otettiin kotiin, koska hän kasvoi täyteen miehuuteen jumalan koulussa.

Johtalanka 2: Tuhottu koulu ja venäjän kieli

Lapsievankelistan osuus arvoituksessa on ratkaistu.
Se on kuitenkin vasta alkua. Miten kummassa venäjänkieliset lähetystyölehtiset ovat kulkeutuneet lappilaiselle alakoululle? Kuka rakennuksen on tuhonnut?
Lähistöllä asuvat kyläläiset osaavat valaista tapahtumia jonkin verran. Se kuitenkin vain lisää hämmennystäni.
• Koululla pyöri jossain vaiheessa jotain venäläisen lastenkodin porukkaa. Ne veti siellä uskonnollisia leirejä. Sitten sinne pesiytyi huumejengi, joka tuhosi sen kokonaan.
Ööh, okei. Huumejengin vielä ymmärtää, mutta mitä ihmettä uskonnollinen, venäläinen lastenkoti tekee hylätyllä rovaniemeläisellä alakoululla?
Kysymys on yksinkertainen, suorastaan kohtuullinen, mutta vastauksen mittasuhteet ovatkin sitten kokonaan toista luokkaa.
Ilmenee, että koulun tapahtumat juontavat epäsuorasti juurensa vuonna 1991 tapahtuneeseen Neuvostoliiton hajoamiseen, kommunismin romahtamiseen ja Venäjän avautumiseen.
• Venäjälle tehtävän lähetystyön määrän voi sanoa suorastaan räjähtäneen tuolloin. Kommunismi nähtiin pimeänä voimana ja jokainen kirkko halusi viedä sinne omaa sanomaansa, kirkkososiologian dosentti Maija Penttilä taustoittaa puhelimessa.
Hän on tutkinut väitöskirjassaan ensimmäisen jälkikommunistisen sukupolven suhdetta uskontoon. Ennen Neuvostoliiton romahdusta uskonnot oli ajettu Venäjän alueella hyvin ahtaalle. Maan tuhatvuotinen ortodoksinen perinne koettiin vanhan vallan pönkittäjänä ja aivan viimeisiin vuosiin asti uskonnonvapaus oli maassa lähinnä nimellistä.
Sitten kaikki muuttui. Kommunismi-identiteetin kuolema jätti yhteiskuntaan ammottavan aatteellis-hengellisen tyhjiön.
• Yhtäkkiä kaikki oli sallittua. Se oli todella villiä aikaa Venäjällä. Moniarvoisuus koettiin pelottavana, koska siihen ei oltu kasvettu. Ihmiset etsivät uskonnoista selkeitä vastauksia ja voimakasta johtajaa, Penttilä kuvailee.
Tuohon markkinarakoon iskivät lähetystyöntekijät, kaikella kutsumuksensa kiihkolla.
Mutta jälleen kerran – miten tämä tarkalleen ottaen liittyy lappilaisen alakoulun alennustilaan?
Siten, että muuan rovaniemeläissyntyinen mies löysi yllättäen kutsumuksensa vieraillessaan kommunistisen järjestelmän rujoilla raunioilla, murmanskilaisessa lastenkodissa maaliskuussa 1998.
Mutta kuka hän on?

Johtolanka 3: Murtunutsydäminen mies

Mysteerimiehen henkilöllisyys selviää, kun soitan Rovaniemen kaupungille ja tiedustelen, kuka osti koulukiinteistön opetustoiminnan lakattua.
Torvisen Raimo.
Mutta kuka on Torvisen Raimo? Rovaniemeläiset tuttavat kuvailevat miestä omintakeiseksi hahmoksi; hyväntahtoiseksi ja heittäytyväksi lähetystyöntekijäksi, joka kohtasi hankkeissaan myös vastoinkäymisiä.
• Raimolla oli isot haaveet, helluntaiseurakunnan pastori Esa Pikkumäki kiteyttää.
Haluan ehdottomasti puhua Raimon kanssa. Kuulla hänen suurista haaveistaan.
Mutta mies ei asu enää Rovaniemellä, enkä löydä häntä numerotiedustelusta. Onneksi eräältä vanhalta tutulla on hänen numeronsa. Petyn, kun mysteerimiehemme ei vastaa puhelimeen eikä tekstiviestiin.
Ai niin, mutta mehän elämme 2010-lukua! Jäljitän Raimon Facebookista ja kirjoitan hänelle viestin.
Hiljaisuus jatkuu.
Olen jo vähällä luopua toivosta, tai oikeastaan Raimosta, kun tämä vihdoin ottaa yhteyttä. Mies osoittautuu, ainakin puhelimessa, juuri sellaiseksi kuin häntä on kuvailtu.
Ääni käy liikutuksesta paksuksi, kun mies palaa muistoissaan sinne, mistä kaikki alkoi; 1990-luvun lopun Venäjälle. Raimo toimi jo tuolloin lähetystyöntekijänä, auttoi muun muassa Venäjän juutalaisia siirtymään Suomen kautta Israeliin.
Vasta tulkki-työparin järjestämä vierailu murmanskilaiseen lastenkotiin kuitenkin kirkasti miehelle, mihin hänen kuuluu lähetystyöntekijän urallansa keskittyä.
• Lastenkodissa asuvat lapset oli jätetty heitteille. Osa oli kokenut todella traumaattisia asioita. Silti he tulivat syliin ja halasivat. Heillä oli valtavasti rakkautta annettavanaan ja valtava rakkauden jano. Se mursi minun sydämeni, mies kertoo.
Vuonna 2005 Raimo osti kotiseudultansa, Rovaniemen maalaiskunnalta vanhan, mutta toimintakuntoisen kyläkoulun. Kauppahinta oli huokeat 5000 euroa, mutta öljylämmitteinen talo oli kallis pidettävä.
Seuraavan kahden vuoden aikana Raimo järjesti koulun tiloissa neljä venäläisille lapsille ja nuorille suunnattua kesäleiriä, joilla opetettiin kristinuskon perusteita ja ihmeitä – muun muassa lapsievankelista Jussi Heikki Havukaisen tarinaa.
Kullakin leirillä oli noin 40 osallistujaa, iältään 7–17-vuotiaita. Viikon mittainen leiri oli lapsille ilmainen; Raimon perustama Barents Missio -yhdistys ja sen yksityiset rahoittajat hoitivat kustannukset ja huolehtivat viisumeista.
Raimon suurimpana unelmana oli perustaa kouluun venäläisten lapsityöntekijöiden koulutuskeskus. Haave ei kuitenkaan koskaan toteutunut.
Toiminta tyrehtyi, kun avioero sekä muut henkilökohtaiset kriisit ja rahojen loppuminen veivät herkältä mieheltä voimat. Rakennuksesta tuli lähinnä materiaalivarasto, jonka paikallinen nuoriso ja rikolliset sittemmin valtasivat itselleen ja tuhosivat.
• Se oli mulle valtava pettymys. Eikä vain pettymys, vaan häpeä ja tappio hengellisessä työssä. Meni monta vuota ennen kuin sisäistin, ettei se ollut yksin minun syyni, Raimo muistelee.
Tällä hetkellä mies asuu Honkajoella ja tekee Toivon tähti -yhdistyksen kautta lähetystyötä muun muassa eripuolilla Baltiaa. Mies on vihdoin oppinut säästämään itseään.
• Pidän tarkoin huolen siitä, että mulla on lepoaikaa, jotta pysyn terveenä, hän virkkoo kuulostaen varsin tyytyväiseltä.
Mutta huomaan, että unelma lappilaisen kyläkoulun valjastamisesta jumalan palvelukseen elää Raimossa yhä.
Puolittain itsekseen mies pohdiskelee, millaisia panostuksia rakennuksen kunnostaminen vaatisi. Hän muistelee haaveksivasti, kuinka tukevat talon kaksinkertaiset kiviseinät olivatkaan.
Niin tukevat, että niiden sisällä kestäisi tehdä ihmeitä.
Raimo ei kuitenkaan omista taloa enää. Se kuuluu nyt jollekin toiselle.

Jaatilansaaren kurssikeskus

Rukoushuone

Opettajien asunnot

Ylläolevissa kuvissa näkyy ensivaiheen vahingon teot- Mutta myös se, kuka on asialla. Paholainen on niin voitonriemuinen, ettei voi olla jättämättä puumerkkiään. Viisisakarainen tähti ja luku 666 kertovat kaiken, verenpunaisella valuvalla maalilla maalattu. Paholainen on halunnut tuhota sen työn jota olen tehnyt Herralle, osin on onnistunutkin, mutta lopullinen voitto on Herran.

huhti 18

Mies ja Vaimo

 

HERRAN NIMI JA HENGEN TULI – HÄNEN RAKKAUTENSA SEURAKUNTANSA YLLÄ, JEESUKSEN OLLEN SEURAKUNNAN PÄÄ

Efesolaiskirje 5:22-24 ”Vaimot, olkaa omille miehillenne alamaiset niinkuin Herralle; sillä mies on vaimon pää, niinkuin myös Kristus on seurakunnan pää, hän, ruumiin vapahtaja. Mutta niinkuin seurakunta on Kristukselle alamainen, niin olkoot vaimotkin miehillensä kaikessa alamaiset.”

Laulujen laulu 8:6 ”Pane minut sinetiksi sydämellesi, sinetiksi käsivarrellesi. Sillä rakkaus on väkevä kuin kuolema, tuima kuin tuonela on sen kiivaus, sen hehku on tulen hehku, on Herran liekki.”

—————–

HERRAN nimi ”Jah” ja ”liekki/tuli” ovat sisällä oikeassa avioliittojärjestyksessä, jossa aviomies on aviovaimon yllä, suojana ja turvana – ja aviovaimo oikeassa rakkaudessa mieheensä kuuliainen miehelleen.

Tässä samassa on Paavalin mainitsema salaisuus Messiaasta ja morsiamesta, eli HÄNEN verellään ostamastaan seurakunnasta (lunastettu koko Israel ja pelastuneet kansat). HERRAN nimi ja Pyhän Hengen tuli ovat Jeesuksen herruudessa, olla seurakunnan Pää ja auktoriteetti – ja näin tuovat HERRAN voiman seurakunnan keskelle.

huhti 14

JHWH – ”Jeesus nasaretilainen, juutalaisten kuningas”

Ristille oli kirjoitettu Jeesuksen/Jeshuan kuoleman syy hepreaksi, kreikaksi ja latinaksi: ”Jeesus nasaretilainen, juutalaisten kuningas”, se on hepreaksi: ”Jeshua HaNatzri VeMelech HaJehudim”. Alkukirjaimista muodostuu (oikealta vasemmalle) יהוה JHVH eli Jumalan nimi. Siksi ylipapit närkästyivät ja ja halusivat muuttaa kirjoituksen. Pilatus sanoi: ”Minkä kirjoitin, sen kirjoitin.” – Kolmen päivän, kolmen yön kuluttua, samaan aikaan, kun ohrasadon esikoislyhde heilutettiin Jerusalemin temppelissä, hauta oli tyhjä. Kuningas oli ylösnoussut ”esikoisena kuolemaan nukkuneista.”

helmi 01

Kielten sekoitus kansojen hajaannus maan jakaantuminen

 

Uskovien keskuudessa on erilaisia käsityksiä siitä milloin maan jakaantuminen  on tapahtunut (nykyisten mannerten syntyminen). Jotkut sanovat maan jakaantuneen vedenpaisumuksessa, toiset sanovat maan jakaantuneen Pelegin aikana, joka syntyi 101 vuotta vedenpaisumuksen jälkeen.

Kun tutkimme Raamattua, niin Raamatun sana todistaa, että vedenpaisumuksen aikana ei tapahtunut maan jakautumista (mannerten syntymistä). Raamattua tutkimalla näemme myös sen ettei Pelegin aikainen maan jakaantuminen tarkoittanut kielten sekoittamista ja kansojen hajaannusta, kuten jotkut väärin opettavat. Raamattu todistaa kiistattomasti, että maan jakautuminen (mannerten syntyminen tapahtui) Pelegin aikana.

1 Moos 10:1 ¶ Tämä on kertomus Nooan poikien, Seemin, Haamin ja Jaafetin, suvusta. Heille syntyi poikia vedenpaisumuksen jälkeen.

Ensimmäinen todiste maan jakaantumisesta Pelegin aikana on 1 Moos 10 luvun sukuluettelo.  Raamattu kertoo 1 Moos 10 luvussa Nooan poikien Seemin, Haamin ja Jaafetin, suvuista vedenpaisumuksen jälkeen.

Kun tutkimme Nooan poikien sukuluetteloa, niin kaikkien Seemin jälkeläisten nimet ovat lähes poikkeuksetta hepreankielisessä muodossa. Haamin ja Jaafetin jälkeläiset ovat toisen sukupolven jälkeen melkein kokonaan vierasperäisiä nimiltään.

1 Moos 10:32 Nämä olivat Nooan poikien heimot sukukuntiensa ja kansakuntiensa mukaan; ja niistä haarautuivat (parad) kansat maan päälle vedenpaisumuksen jälkeen.

Gen 10:32 These are the mishpechot of the Bnei Noach, after their toldot, in their Goyim; and by these were the Goyim divided/separated (parad) in ha’aretz after the mabbul. (Orthodox Jewish Bible – OJB)

1 Moos 10 luku kertoo Nooan poikien suvusta vedenpaisumuksen jälkeen. Luku päättyy alkutekstin mukaan sanoihin ja niistä erottautuivat (parad) kansat maan päälle vedenpaisumuksen jälkeen. Luku 10 kertoo Seemin, Haamin ja Jaafetin jälkeläisistä ja 1 Moos 11 luku jatkaa siitä mihin luku 10 päättyi.

Huomioitavaa on se että 1 Moos 10:32 ei käytä sanaa palag, jota Raamattu käyttää 1 Moos 10:25:ssa kun se puhuu maan jakaantumisesta.  1 Moos 10:32 käyttää sanaa parad kun maan kansat hajaantuivat vedenpaisumuksen jälkeen. Raamattu ei tässäkään kohden yhdistä maan jakaantumista vedenpaisumukseen, vaan sanoo kansojen hajaantumisen tapahtuneen vedenpaisumuksen jälkeen.

Itse asiassa Raamattu ei missään kohden sano maan jakaantumisen tapahtuneen vedenpaisumuksessa. Jos se olisi tapahtunut vedenpaisumuksessa, niin uskoisin Raamatun kertovan siitä, koska se oli todella merkittävä tapahtuma. Raamatussa ei ole kuitenkaan yhtään kohtaa, jossa viitataan tai sanotaan maan jakaantumisen tapahtuneen vedenpaisumuksessa. Raamattu ei sano siitä mitään, koska maan jakaantuminen ei tapahtunut vedenpaisumuksessa. Raamattu sanoo maan jakaantumisen (mannerten syntyminen) tapahtuneen Pelegin aikana, ei vedenpaisumuksessa.

Miksi Raamattu käyttää 1 Moos 10:25:ssa eri hepreankielen sanaa kuin kohdat, jotka puhuvat kansojen hajaannuksesta? Yksinkertaisesti siitä syystä, koska 1 Moos 10:25:ssa tapahtui mannerten jakaantuminen ja muut kohdat puhuivat kansojen hajaantumisesta. Jos 1 Moos 10:25:ssa olisi kyse samasta asiasta kuin kansojen hajaannus, niin olisi johdonmukaista käyttää samaa sanaa tai sanaa, joka vastaa hajaantumista. Sen sijaan 1 Moos 10:25 käyttää sanaa palag, joka tarkoittaa jakamista ja jakaantumista, joka on yhdistetty alkutekstissä maahan, ei ihmisiin tai kansoihin. Raamattu yhdistää maan jakaantumisen selkeästi Pelegin aikaan.

1 Moos 11:
1 ¶ Ja kaikessa maassa oli yksi kieli ja yksi puheenparsi.
2 Kun he lähtivät liikkeelle itään päin, löysivät he lakeuden Sinearin maassa ja asettuivat sinne.
3 Ja he sanoivat toisillensa: ”Tulkaa, tehkäämme tiiliä ja polttakaamme ne koviksi”. Ja tiiltä he käyttivät kivenä, ja maapihkaa he käyttivät laastina.
4 Ja he sanoivat: ”Tulkaa, rakentakaamme itsellemme kaupunki ja torni, jonka huippu ulottuu taivaaseen, ja tehkäämme itsellemme nimi, ettemme hajaantuisi yli kaiken maan”.
5 ¶ Niin Herra astui alas katsomaan kaupunkia ja tornia, jonka ihmislapset olivat rakentaneet.
6 Ja Herra sanoi: ”Katso, he ovat yksi kansa, ja heillä kaikilla on yksi kieli, ja tämä on heidän ensimmäinen yrityksensä. Ja nyt ei heille ole mahdotonta mikään, mitä aikovatkin tehdä.
7 Tulkaa, astukaamme alas ja sekoittakaamme siellä heidän kielensä, niin ettei toinen ymmärrä toisen kieltä.”
8 Ja niin Herra hajotti
( puvts – hajottaa, hajaannus) heidät sieltä yli kaiken maan, niin että he lakkasivat kaupunkia rakentamasta.

1 Moos 11 kertoo kuinka vedenpaisumuksen jälkeen kaikessa maassa (yksi iso manner) oli yksi kieli ja puhe, sillä Jumala ei ollut vielä sekoittanut kieliä ja hajottanut heitä yli kaiken maan. Raamattu sanoo 1 Moos 11:7,8 kohdissa, että Herra ensin sekoitti heidän kielensä ja sen jälkeen hajotti heidät yli kaiken maan.

Nyt kun katsomme 1 Moos 10 lukua, niin näemme että kielten sekoitus vedenpaisumuksen jälkeen tapahtui hyvin pian, sillä Haamin ja Jaafetin jälkeisille ilmestyi toisessa sukupolvessa vierasperäisiä nimiä. Tämä tarkoittaa sitä, että kielten sekoitus ja kansojen hajaannus tapahtui heti Seemin, Haamin ja Jaafetin jälkeläisten toisen sukupolven aikana. Seem jälkeläiset ovat lähes kaikki hepreankielisiä.

Raamatun todistuksen mukaan hepreankieli oli ainoa puhuttu kieli vedenpaisumuksen jälkeen ennen kuin Jumala sekoittui kielet Baabelissa. Uskon hepreankielen olevan maailman ensimmäinen kieli, jota Aatami ja Eeva puhuivat paratiisissa ja sitä kautta se kulkeutui Nooan päiviin asti ja hänen jälkeläisilleen.

Kielten sekoituksen jälkeen tuli uusia kieliä sekä vierasperäisiä nimiä. Koska Haamin ja Jaafetin jälkeisten nimiin alkoi ilmaantua vierasperäisiä sanoja toisen sukupolven aikana, niin se todistaa kielten sekoituksen alkaneen silloin. Peleg syntyi Seemin jälkeläisten neljännen sukupolven aikana, eli selvästi myöhemmin kuin Seemin veljien Haamin ja Jaafetin toinen sukupolvi.

Sukuluettelo ja vierasperäiset nimet todistavat ettei kielten sekoitus, kansojen hajaannus ja maan jakaantuminen ole sama asia, kuten jotkut uskovat väärin opettavat.

1 Moos 10:
2 Jaafetin pojat olivat Goomer, Maagog, Maadai, Jaavan, Tuubal, Mesek ja Tiiras.
3 Ja Goomerin pojat olivat Askenas, Riifat ja Toogarma.
4 Ja Jaavanin pojat olivat Elisa, Tarsis, kittiläiset ja doodanilaiset;
5 heistä haarautuivat (parad) pakanoiden saarten (iy – kuiva maa, alue, rannikko, saari) asukkaat maittensa, eri kieltensä, heimojensa ja kansakuntiensa mukaan.

Raamattu todistaa kielten sekoittumisen sekä kansojen hajaannuksen tapahtuneen ennen Pelegin syntymää. 1 Moos 10 luku sanoo alkutekstin mukaan, että Jaafetin pojan Jaavanin jälkeläisistä pakanoiden alueilla asukkaat erottautuivat maittensa, eri kieltensä, heimojensa ja kansakuntien mukaan. Jaafetin jälkeläisten toinen sukupolvi puhui jo vieraita kieliä, koska oli tapahtunut kielten sekoitus sekä kansojen hajaannus, jonka seurauksen he asuivat omilla alueillaan ja maillaan.

Jaavanin pojat Elisa, Tarsis, kittiläiset ja doodanilaiset olivat Jaafetista toisen sukupolven jälkeläisiä. Alkutekstin mukaan 1 Moos 10:5 sanoo, että Jaafetin jälkeläisten toinen sukupolvi erottautui asumaan heimojensa ja kansakuntien sekä eri kieltensä mukaan. Raamattu sanoo eri kielten tulleen maailmaan Jaafetin jälkeläisten toisen sukupolven aikana, ei Pelegin aikana, joka oli Seemin jälkeläisten neljättä sukupolvea.

1 Moos 10:
6 ¶ Ja Haamin pojat olivat Kuus, Misraim, Puut ja Kanaan.
7 Ja Kuusin pojat olivat Seba, Havila, Sabta, Raema ja Sabteka. Ja Raeman pojat olivat Saba ja Dedan.
8 Ja Kuusille syntyi Nimrod. Hän oli ensimmäinen valtias maan päällä.
9 Hän oli mahtava metsämies Herran edessä. Siitä on sananparsi: ”Mahtava metsämies Herran edessä niinkuin Nimrod”.
10 Ja hänen valtakuntansa alkuna olivat Baabel, Erek, Akkad ja Kalne Sinearin maassa.
11 Siitä maasta hän lähti Assuriin ja rakensi Niiniven, Rehobot-Iirin ja Kelahin,
12 sekä Resenin Niiniven ja Kelahin välille; se on tuo suuri kaupunki.
13 Ja Misraimille syntyivät luudilaiset, anamilaiset, lehabilaiset, naftuhilaiset,
14 patrokselaiset, kasluhilaiset, joista filistealaiset ovat lähteneet, sekä kaftorilaiset.
15 ¶ Ja Kanaanille syntyivät Siidon, hänen esikoisensa, ja Heet,
16 sekä jebusilaiset, amorilaiset, girgasilaiset,
17 hivviläiset, arkilaiset, siiniläiset,
18 arvadilaiset, semarilaiset ja hamatilaiset. Sittemmin hajaantuivat ( puvts – hajottaa, hajaannus) kanaanilaisten heimot.
19 Ja kanaanilaisten alue ulottui Siidonista Gerariin päin aina Gassaan asti sekä Sodomaan, Gomorraan, Admaan ja Seboimiin päin aina Lesaan asti.
20 Nämä olivat Haamin pojat heimojensa, kieltensä, maittensa ja kansakuntiensa mukaan.

Kun tutkimme Haamin jälkeläisten sukukuntia, niin huomaamme, että Haamin pojan Kaanaanin jälkeläiset toisessa sukupolvessa Haamista olivat Siidon, Heet, sekä jebusilaiset, amorilaiset, girgasilaiset, hivviläiset, arkilaiset, siiniläiset, arvadilaiset, semarilaiset ja hamatilaiset.

Raamattu sanoo Haamin jälkeläisten toisen sukupolven hajaantuneen asumaan heimojensa, kansakuntien, maittensa ja kieltensä mukaan. Raamattu sanoo kielten sekoituksen ja kansojen hajaannuksen tapahtuneen Haamin jälkeläisten toisen sukupolven aikana.

Peleg oli Seemin jälkeläinen neljännessä polvessa. Seemin, Haamin ja Jaafetin jälkeläiset syntyivät hyvin samanaikaisesti. Koska Raamattu ilmoittaa niin Haamin kuin Jaafetin toisen polven jälkeläisten asuneen omilla alueillaan ja puhuneen eri kieliä, niin se tarkoittaa Baabelin sekoituksen tapahtuneen Seemin, Haamin ja Jaafetin toisen sukupolven jälkeläisten aikana. Peleg syntyi vasta neljännessä sukupolvessa, eli silloin kun kansat olivat jo hajaantuneet ja puhuivat eri kieliä.

1 Moos 10:
22 Seemin pojat olivat Eelam, Assur, Arpaksad, Luud ja Aram.
23 Ja Aramin pojat olivat Uus, Huul, Geter ja Mas.
24 Arpaksadille syntyi Selah, ja Selahille syntyi Eeber.
25 Ja Eeberille syntyi kaksi poikaa: toisen nimi oli Peleg, sillä hänen aikanansa jakaantuivat
(palag) maan (erets) asukkaat, ja hänen veljensä nimi oli Joktan.

Gen 10:25 And unto Eber were born two sons; the name of the one was Peleg; for in his days was the earth (erets) divided (palag); and his brother’s name was Joktan. (Jewish Publication Society Bible – JPS)

Juutalaisten hepreasta englantiin kääntämä Raamattu kääntää tarkasti alkutekstin mukaan 1 Moos 10:25 kohdan sanoen: toisen nimi oli Peleg; sillä hänen aikanansa (päivinänsä) maa jakaantui. Raamatunkäännös 33/38 kääntää jakeen väärin, sillä kyse ei ole maan asukkaiden jakaantumisesta, vaan maan jakaantumisesta (mannerten jakaantuminen).

Jotkut uskovat tiedemiehet sanovat 1 Moos 10:25:n tarkoittavan kielten sekoitusta ja kansojen hajaannusta, ei maan jakaantumista (mannerten syntyminen). He perustelevat väitteensä, sillä että vain vedenpaisumus voi saada aikaan mannerten syntymisen, eikä historiasta löydy tieteellistä havaintoa vedenpaismuksen jälkeisestä suurtuhosta kuten mannerten syntyminen olisi.

Kun tutkimme Raamatun ilmoitusta, niin se kertoo tarkasti maan jakaantumisen ajankohdan. Jos seuraamme tiettyjen uskovien tiedemiesten ilmoitusta, joka asettaa maan jakaantumisen vedenpaisumuksen kohtaan, niin silloin erehdymme maan jakaantumisen ajankohdasta. Uskovien tulee uskoa Raamatun sanan totuutta ja totuuteen perustuva tiede tulee samaan lopputulokseen kuin Raamatun sana. Silloin kun tiede on erehtynyt ja jos uskomme virheellistä tieteeseen perustuvaa ilmoitusta, niin emme kykene näkemään Raamatun sanan selkeätä ilmoitusta.

Tieteen tulee ojentautua Raamatun sanan mukaan, eikä niin että virheellinen tieteellinen teoria tai päätelmä ohjaisi Raamatun sanan ymmärtämistä. Raamattu sanoo uskon syntyvän Jumalan sanan kautta ja oikea ymmärrys Raamatun sanaan voi tulla vain Raamatun oman ilmoituksen kautta, ei minkään muun kautta.

Hepreankielen Peleg tarkoittaa jakaminen, jakaantuminen, joki, kanava sekä maanjäristys. Joidenkin hepreankielen tuntijoiden mukaan peleg sana merkitsee myös vesikanavan kautta jakaantumista. Peleg sanan hepreankielen juurisana on palag, joka tarkoittaa jakaa, jakaantua. Arameankielen sana pelag tarkoittaa jakamista.

Kun tutkimme Raamatun sanan ilmoitusta 1 Moos 10 ja 11 luvuista, niin kohdissa joissa puhutaan kansojen hajaantumisesta käytetään hepreankielen sanoja puvts (hajottaa, hajaannus) ja parad (eroittaa). Raamattu ei käytä kansojen hajaannuksesta sanaa peleg, joka tarkoittaa jakaantumista. Peleg sanan hepreankielinen merkitys paljastaa, että Pelegin aikana tapahtui maan jakaantuminen (mannerten syntyminen).

Peleg sanan merkityksestä jakaantua, joki, kanava sekä maanjäristys voidaan vetää täysin perusteltu johtopäätös siitä, että Pelegin aikana Jumala jotenkin sai aikaan maan jakaantumisen (mannerten syntyminen), sillä kun asettaa Peleg sanan merkitykset yhteen, niin tapahtuu maanjäristys, joka aiheuttaa maan jakaantumisen, jossa vedet erottavat mantereet toinen toisistaan. Tällainen tulkinta on linjassa 1 Moos 10 ja 11 lukujen todistuksen kanssa.

Tämä tarkoittaa sitä, että Pelegin aikana tapahtui maan jakaantuminen. Raamatun ilmoitus on todella selkeä 1 Moos 10 ja 11 lukujen perusteella siitä että Pelegin aikana maa jakaantui, ei maan asukkaat. Maan asukkaat olivat hajaantuneet ennen Pelegin syntymistä, kuten Raamattu sen todistaa selkeästi ja kiistattomasti.

Jos etsimme tieteellisestä näkökulmasta katsottuna vedenpaisumuksen jälkeisiä tuhon merkkejä, niin voi olla ettei sellaisia löydy. Ymmärrän sen että moni voi uskoa selkeää Raamatun ilmoitusta vasta sitten, jos vedenpaisumuksen jälkeen löytyy joitakin suurkatastrofin merkkejä. Luonnollisen ymmärryksen mukaan mannerlaattojen liikkumisen tapahduttua maanjäristyksen kautta mantereiden syntyessä täytyisi seurata sellaiset tsunamiaallot, jotka pyyhkisivät maan ylle tuhoten lähes kaiken elämän maan päältä.

Kun emme ajattele luonnollisen ja lihallisen ymmärryksen mukaan, vaan hengellisesti uskoen Jumalan sanaan, niin voimme ymmärtää tämänkin asian ilman ristiriitoja. Jumala lupasi ettei Hän vedenpaisumuksen jälkeen hukuta enää maapalloa vedellä. Tämä tarkoittaa sitä, että Kaikkivaltias Jumala osaa ja kykenee maanjäristyksen kautta tai muulla tavalla tekemään yhdestä isosta supermantereesta seitsemän erillistä manteretta, niin ettei siitä aiheudu vedenpaisumuksen kaltaista tai muunlaista suurtuhoa, joka vaarantaisi elämän maapallolla.

Jotkut uskovat tiedemiehet opettavat kansojen hajaannuksen tapahtuneen maasiltoja pitkin pienimuotoisen jääkauden aikana vedenpaisumuksen jälkeen ja sen seurauksena. He sanovat merenpinnan olleen vedenpaisumuksen jälkeen paljon alempana kuin nykyisin, josta seurasi pienimuotoinen jääkausi. Tämän teorian mukaan maan navoilla oli paljon jäätä ja alhainen merenpinta olisi paljastanut maasillat, jotka yhdistävät mantereita. Teorian mukaan ihmiset ja eläimet olisivat siirtyneet maasiltoja pitkin eri mantereille. Kun pienimuotoinen jääkausi (ei koko maailmaa peittävä) olisi päättynyt ja jää olisi sulanut sekä merenpinta noussut, niin vesi olisi peittänyt maasillat.

En usko tuota teoriaa, sillä se on vastoin Raamatun sanan ilmoitusta. Itse uskon Raamatun sanan ilmoitukseen, enkä pyri ymmärrykseni kautta ymmärtämään miten se kaikki tapahtui käytännössä. Raamatun sanan kiistattoman todistuksen mukaan se tapahtui Pelegin aikana ja minä uskon sen mitä Raamattu ilmoittaa.

”Perinteinen” (monet uskovat) näkemys sanoo Pelegin aikaisen maan jakaantumisen olleen sama asia kuin kielten sekoitus ja kansojen hajaannus. He perustelevat väitteensä sanomalla, koska hajaannus tapahtui melko pian Pelegin syntymisen jälkeen, niin hänen isänsä antoi nimen, joka muistutti kansojen hajaannuksesta.

Tämäkin väite on epäraamatullinen, koska Raamatun sanan mukaan Seemin, Haamin ja Jaafetin jälkeläisten toisen sukupolven aikana tapahtui kielten sekoitus ja kansojen hajaannus. Peleg syntyi vasta neljännessä sukupolvessa. Sekin tulee ymmärtää, että Seemin jälkeläiset uskoivat Raamatun Jumalaa ja näin Jumala vaikutti, että Eber antaisi pojalleen nimen Peleg, koska hänen aikanansa maa jakaantui (mannerten syntyminen).

Peleg sana ei tarkoita hajaannusta, vaan jakaantumista, jossa vesi erottaa asioita toisistaan. Tämänkin valossa edellä oleva nimiteoria kumoutuu.

1 Ch 1:19 And unto Eber were born two sons: the name of the one was Peleg; for in his days the earth (erets) was divided (palag); and his brother’s name was Joktan. (JPS)

2 Kor 13:1 Kolmannen kerran minä nyt tulen teidän tykönne. Kahden tai kolmen todistajan sanalla on jokainen asia vahvistettava.

Ensimmäisen aikakirjan ensimmäinen luku tuo esille alkutekstin mukaisesti, että maa jakaantui (mantereet syntyivät) Pelegin aikana. Ensimmäisen aikakirjan todistus on identtinen 1 Moos 10:25:n kanssa. 1 Aik 1:19 käyttää täysin samoja sanoja 1 Moos 10:25:n kanssa. Jos kyseessä olisi ollut kansojen hajaannus, eikä maan jakautuminen, niin 1 Aik 1:19 ei olisi voinut käyttää täysin samoja sanoja 1 Moos 10:25:n kanssa, sillä Raamatun sanan mukaan jokainen asia on vahvistettava kahden tai kolmen todistajan sanan kautta. 1 Aik 1:19 vahvistaa maan jakaantuneen Pelegin aikana.

Tämän asian ymmärtämistä helpottaa, jos ymmärtää 1 Moos 10 ja 11 lukujen tapahtumat, eikä sekoita niitä yhdeksi ja samaksi ilmoitukseksi, joka alkaa luvusta 10 ja päättyy lukuun 11. Jumala kuvaa sanassaan asioita joissakin kohtaa hyvin samalla tavalla kuin luomiskertomusta. 1 Moos 1 luku kertoo luomisen järjestyksen ja 1 Moos 2 luku kertoo yksityiskohtaisemmin luomisesta. Kyse ei ollut kahdesta erilaisesta luomisesta, eikä siitä että 1 Moos 2 luvussa olisi jatkettu 1 Moos 1 luvun tapahtumien kertomista asiajärjestyksessä  1  Moos 2 luku kertoo 1 Moos 1 luvun yksityiskohdista.

Samalla tavalla Raamattu kertoo kielten sekoituksesta sekä kansojen hajaannuksesta. 1 Moos 10 luku kertoo kuinka kielten sekoitus ja kansojen hajaannus tapahtui Seemin, Haamin ja Jaasefetin jälkeläiset toisen sukupolven aikana. 1 Moos 11 luku kertoo yksityiskohtia miksi Jumala sekoitti kielet ja ajoi kansat hajaannukseen. Peleg oli Seemistä neljättä sukupolvea, jolloin kielten sekoitus ja kansojen hajaannus oli jo tapahtunut. Tämä tulee selkeästi esille Raamatun sanan ilmoituksesta.

Raamatun ilmoituksen mukaan vedenpaisumuksen jälkeen Seemin, Haamin ja Jaafetin jälkeläisten toisen polven aikana (Nooasta kolmas polvi) tapahtui kielten sekoitus ja kansojen hajaannus. Seemin jälkeläinen Peleg oli Seemin jälkeläinen neljännessä polvessa (Nooasta viides sukupolvi). Kansoilla maan päällä oli aikaa kolmen sukupolven ajan levittäytyä kaikkialle maailmaan, niin että kansat tulisivat asuttamaan Aasian, Afrikan, Pohjois-Amerikan, Etelä-Amerikan, Euroopan ja Australian mantereita Pelegin aikana, jolloin tapahtui maan jakaantuminen (mannerten syntyminen).

Maan kansoilla oli kielten sekoittamisen sekä kansojen hajaantumisen jälkeen aikaa noin 200 vuotta (ja vähän yli) hajaantua kaikkialle maailmaan ennen kuin maa jakaantuisi (mannerten syntyminen). 200 vuotta riittäisi varsin hyvin kansojen vaellukselle koko yhden ja ison supermantereen asuttamiseen, niin että ihmiset tulisivat asumaan erossa toisistaan eri mantereilla maan jakaantumisen jälkeen, joka tapahtui Pelegin aikana.
Petri Paavola

 

marras 12

Jumalan Lupaus ja Liitto Israelille

Ensimmäinen Aikakirja 16:8-16, noin tuhat vuotta vanhaa tekstiä, Vatikaanin kirjaston juuri skannaamasta Codex Ebr.329, f22v-f23r.

Kiittäkää Herraa, julistakaa hänen nimeänsä, tehkää hänen suuret tekonsa tiettäviksi kansojen keskuudessa. Laulakaa hänelle, veisatkaa hänelle, puhukaa kaikista hänen ihmeistänsä. Hänen pyhä nimensä olkoon teidän kerskauksenne; iloitkoon niiden sydän, jotka etsivät Herraa. Kysykää Herraa ja hänen voimaansa, etsikää alati hänen kasvojansa. Muistakaa hänen ihmetöitänsä, jotka hän on tehnyt, hänen ihmeitänsä ja hänen suunsa tuomioita, te Israelin, hänen palvelijansa, siemen, Jaakobin lapset, te hänen valittunsa. Hän, Herra, on meidän Jumalamme; hänen tuomionsa käyvät yli kaiken maan. Muistakaa hänen liittonsa iankaikkisesti, hamaan tuhansiin polviin, sana, jonka hän on säätänyt, liitto, jonka hän teki Aabrahamin kanssa, ja hänen Iisakille vannomansa vala. [Hän vahvisti sen käskyksi Jaakobille, Israelille iankaikkiseksi liitoksi…]

joulu 28

Betlehem jeesuksen syntymäkaupunki ja Karjatorni

Beetlehemin kaupunki julistaa joka joulu, että Messias on syntynyt juuri tässä kaupungissa.

Tiedämme joulukuun 25. päivän juhlan pakanallisen alkuperän. Tiedämme myös, että Jeshua ei ole voinut syntyä talvella eikä kesällä, vaan joko keväällä tai todennäköisimmin syksyllä. Tänään on kuitenkin päivä, kun Vapahtajamme syntymää juhlitaan, siitä puhutaan ja lauletaan.

Siksi myös tämä kirjoitus Beetlehemistä, Messiaasta ja karjatornista paimenten kedolla.

Yllä näkyy, mikä uskontojen ja uskomusten sekamelska on vallannut Beetlehemin. Kuitenkin ”Elämän leipä” syntyi juuri ”Leivän talossa” = Beetlehemissä.  Nyt lähdemme paimenten tavoin etsimään vastasyntynyttä.

Jeshua opetti opetuslapsilleen, että Mooses, profeetat ja Psalmien kirjoittajat, kaikki kertoivat Hänestä. On mielenkiintoista, miten täynnä sanomaa ovat Messiaan syntymään liittyvät profeetalliset tekstit. Messias on keskeisenä sanassa; Hän on Sana.

 

Luukas 24:44

Ja hän sanoi heille: ”Tätä tarkoittivat minun sanani, kun minä puhuin teille ollessani vielä teidän kanssanne, että kaiken pitää käymän toteen, mikä minusta on kirjoitettu Mooseksen laissa ja profeetoissa ja psalmeissa”.

Hepr. 10:7

Silloin minä sanoin: ’Katso, minä tulen – kirjakääröön on minusta kirjoitettu – tekemään sinun tahtosi, Jumala’.”

 

Jos haluamme löytää Messiaan, niin meidän tulisi tutkia kirjaa, jota Hän opetti; Tanachia (Vanhaa Testamenttia).  Alfred Edersheim, joka on kirjoittanut’The Bible History, Old testament’ sanoo kirjan johdanto-osassa:

Täysin ymmärrettynä kirjoitukset ovat täynnä Kristusta ja kaiken on tarkoitus osoittaa Kristukseen meidän ainoana Vapahtajanamme. Ei vain laki opeta meitä Kristukseen, eivätkä eri esikuvat, jotka ovat varjo tulevasta Kristuksesta, eivätkä edes profetiat, jotka ennustavat Kristuksen tulosta, vaan koko Vanhan Testamentin historia on täynnä Kristusta.”

 

Jouluevankeliumia on luettu kirkoissa, kodeissa ja seimikuvaelmia esitetty koulujen joulujuhlissa.

Mutta, onko mielikuvamme Beetlehemin tallista ja seimestä oikea? Oliko talli majatalon pohjakerroksessa tai sisäpihalla, kun ei ollut vapaita huoneita? Oliko tallissa härkiä, aaseja ja muita eläimiä? Oliko ”talli” puusta rakennettu kuten meillä tai luolamainen tila, jollaisia näkyy Lähi-idän seimiasetelmissa? Oliko talli Beetlehemin kaupungissa? Kuinka paimenet osasivat mennä sinne ilman tarkempaa osoitetta? Meillä kaikilla on mielikuvamme, mutta vastaako se todellisuutta.

Raamatussa nimillä on merkitys ja ne kertovat paljon. 
Jaakob
perheineen lähestyy Beetlehemiä
:

 

  1. Moos. 35:16-21

 

Sitten he lähtivät liikkeelle Beetelistä. Ja kun vielä oli jonkun verran matkaa Efrataan, joutui Raakelsynnytystuskiin, ja hänen synnytystuskansa olivat hyvin kovat.
Ja kun hänen synnytystuskansa olivat kovimmillaan, sanoi kätilövaimo hänelle: ”Älä pelkää, sillä tälläkin kertaa sinä saat pojan”.

Mutta kun hänen henkensä oli lähtemäisillään, sillä hänen oli kuoltava, antoi hän hänelle nimen Benoni,mutta hänen isänsä antoi hänelle nimen Benjamin.

Niin Raakel kuoli siellä, ja hänet haudattiin Efratan tien varteen, se on Beetlehemiin.
Ja Jaakob pystytti hänen haudalleen patsaan; tämä Raakelin hautapatsas on olemassa vielä tänäkin päivänä.
Ja Israel lähti liikkeelle sieltä ja pystytti telttansa tuolle puolen Karjatornia ( Migdal Eder).

 

Beetel = ”Jumalan talo / huone”; Beit’ El  

 

Efrata = ”hedelmällinen”

 

  1. Moos. 49:22

 

Joosef on nuori hedelmäpuu, nuori hedelmäpuu lähteen reunalla; sen oksat ulottuvat yli muurin.

 

Joosef on Jeshuan yksi esikuva ja hänen poikansaEfraim (tark. hedelmällinen) sai esikoisoikeuden Jaakobin siunaamana.

 

Raakel / Rachel (hepr.) tarkoittaa ”pikku uuhi” tai ”karitsa”. (”uuhi” = naaraspuol. karitsa)

Naaraspuolista karitsaa käytettiin rauhan uhreissa.

– Jeshua teki uhratessaan itsensä rauhan meidän ja Isän välille.

 

Benoni (Ben-oni) = ”tuskani poika”

– Jeshua oli kipujen mies.

 

Benjamin = ”oikean käden poika”

– Jeshua on Jumalan voimakas oikea käsi 

 

Beetlehem (Beit-lechem) = ”leivän talo / huone” 

– Jeshua tuli Leivän talosta Elämän Leiväksi.

 

1 Moos 35:10 Jaakobin nimi muutettiin:

 

Ja Jumala sanoi hänelle: ”Sinun nimesi on Jaakob; mutta älköön sinua enää kutsuttako Jaakobiksi, vaan nimesi olkoon Israel”. – Niin hän sai nimen Israel.

 

Israel (Jisra’el) = ”Jumala taistelee/kamppailee” – ”Jumalan taistelija” 

– Jeshuan on voitto! Israelista itse Jumala sanoo, että se on ”Jumalan taistelija”, siksi Israel pysyy ja on Voittajan puolella. 

 

 

Eder = ”karja, lauma” Migdal Eder (Karjatorni) = vartiotorni, joka oli rakennettu ryöstäjien varalta karjan suojaksi.

– Jeshua on meidän Vahva Tornimme

 

Sananl. 18:10

 

Herran nimi on vahva torni; hurskas juoksee sinne ja saa turvan.

 

  1. Moos. 35:21Ja Israel lähti liikkeelle sieltä japystytti telttansa tuolle puolen Karjatornia ( Migdal Eder).”

 

Migdal Eder, karjatorni, rakennettiin Beetlehemin laitamille suojaamaan lammaslaumaa ryöstäjiltä ja villipedoilta.

 

1 Moos. 35:16-26

 

Raakel kuoli toisen poikansa syntyessä. Lapsi, tämä toivottu poika, kuitenkin syntyi. Näin Raakel sanoi, kun esikoinen, Joosef, syntyi:

  1. Moos 30:24  ”Ja hän antoi hänelle nimen Joosef, sanoen: ”Herra antakoon minulle vielä toisen pojan”. 

 

Raakel kuoli synnyttäessään toista poikaansa, jolle hän antoi nimen Benoni (tuskani poika). Mutta Jaakob valitsi nimen Benjamin (oikean käteni poika). Raakel on haudattu Beetelin eteläpuolelle, Beetlehemin lähistölle.

 

Raakelin hauta

Mutta kun hänen henkensä oli lähtemäisillään”,Benoni”, sanoi Raakel, ”tuskani poika”; tämä oli kuolevan Raakelin luonnollinen huokaus.  ”…mutta hänen isänsä antoi hänelle nimen Benjamin.”
Benjamin syntyi Beetlehemissä, kuten Jeshua, joka on Isän oikean käden Poika.

http://youtu.be/lpOqm-Y0LZ4 Breath of Heaven with Lyrics (Mary’s Song)

 

Apt. 5:31

Hänet on Jumala oikealla kädellänsä korottanut Päämieheksi ja Vapahtajaksi, antamaan Israelille parannusta ja syntien anteeksiantamusta.

1 Piet 3:22

…hänen, joka on mennyt taivaaseen ja on Jumalan oikealla puolella; ja hänen allensa ovat enkelit ja vallat ja voimat alistetut.

 

Tämä Karjatorni; Migdal Eder, oli vartiotorni kedolla, missä paimenet vartioivat laumaansa.

Luukkaan evankeliumissa näemme, että näin on. Paikka oli noin 2 km etelään Beetlehemistä.

Luuk 2:8

Ja sillä seudulla oli paimenia kedolla vartioimassa yöllä laumaansa.

 

Migdal Eder ei ollut kuitenkaan tavallisten laumojen vartiotorni ja se sijaitsi Jerusalemiin johtavan tien varrella.

Mishnan mukaan nämä ”laumat, jotka laidunsivat tuolla paikalla, oli tarkoitettu Temppeliuhreja varten..”

 

Targumit myös mainitsevat Migdal Ederin. 1 Moos 35:21 ja Miika 4:8 nähdään tänä samana paikkana. Miika  profetoi, että Karjatorni on paikka, jossa Messias syntyisi.

Paimenet, jotka Temppelin uhrilampaita kaitsivat, tiesivät tämän Miikan profetian, siksi he tiesivät heti enkelien ilmoittaessa Messiaan syntymästä, missä tämä löytyisi kapaloituna ja seimessä.

 

Ja sinä Karjatorni, tytär Siionin kukkula! Sinun  luoksesi on tuleva, on saapuva entinen hallitus, tytär Jerusalemia vallinnut kuninkuus.
(engl.)
And thou, O tower of the flock, the strong hold of the daughter of Zion, unto thee shall it come, even the first dominion; the kingdom shall come to the daughter of Jerusalem.

Tätä Miika 4:8 jaetta rabbit tulkitsevat näin: ”Hän levittää telttansa Migdal Ederin luo paikkaan, missä Messias Kuningas ilmaisee itsensä päivien lopulla.”

 

Nyt tiedämme, että Karjatorni, Migdal Eder oli vartiotorni, josta vartioitiin Temppelin laumoja; näitä, joita kasvatettiin uhrattavaksi Temppelissä. Nämä eivät olleet mitä tahansa lampaita.

 

Paimenet, jotka huolehtivat näistä olivat miehiä, joita erityisesti oli koulutettu tätä arvokasta tehtävää varten. Heidät oli koulutettu tietämään, millainen uhrattavan eläimen tuli olla ja oli heidän tehtävänsä varmistaa, ettei yksikään eläin tullut satutetuksi, vioittunut tai tullut virheelliseksi. Karitsat kapaloitiin, etteivät ne vioittuisi.
Näin myös Jumalan pieni vastasyntynyt Karitsa kapaloitiin lampaidenhoitotallissa, joka oli kivistä rakennettu.

http://youtu.be/FnVorT14i4I Away in a Manger

 

Miika 4:14; Mutta sinä, Beetlehem Efrata, joka oletvähäinen olemaan Juudan sukujen joukossa, sinusta minulle tulee se, joka on oleva hallitsija Israelissa, jonkaalkuperä on muinaisuudesta, iankaikkisista ajoista.

 

Bet-Lechem-Efrata (hedelmällinen leivän talo). Vaikka kaupunki on vähäinen, sieltä nousee Israelin Hallitsija, joka on Daavidin jälkeläinen ja alkuperä muinaisuudesta.

 

 

Jesaja 7:14

Sentähden Herra itse antaa teille merkin: Katso, neitsyttulee raskaaksi ja synnyttää pojan ja antaa hänelle nimenImmanuel.


Miika 6:5-7

Muista, kansani, mitä oli mielessä Baalakilla, Mooabin kuninkaalla, ja mitä Bileam, Beorin poika, hänelle vastasi, Sittimistä lähtien Gilgaliin asti, että käsittäisit Herran vanhurskaat teot.” –
Mitä tuoden minä voisin käydä Herran eteen, kumartua korkeuden Jumalan eteen? Käynkö hänen eteensä tuoden polttouhreja, vuodenvanhoja vasikoita?
Ovatko Herralle mieleen tuhannet oinaat, kymmenettuhannet öljyvirrat? Annanko esikoiseni rikoksestani, ruumiini hedelmän sieluni syntiuhriksi?” –

 

Tässä Bileam ymmärsi, että Jumala odotti hänen tuovan kunnollisen syntiuhrin rikoksestaan.  Mutta Jumala ei vaatinut häneltä esikoista. Sen sijaan Jumala itse antoiainoan Poikansa.

 

Miika tunnusti vain yhden kuninkaan Israelille; JHVH. Sekä Samaria että Juuda tarvitsevat Hänen oikeuttaan.
Miika pitää JHVH:n tahtona, että KOKO ISRAEL yhdistyy Beetlehemistä lähtevän hallinnon ympärille.
Tällä on yhteys Efraimin kanssa ja Messias on myös kansojen toivo.

 

Miika 4:8

Ja sinä Karjatorni, tytär Siionin kukkula! Sinun  luoksesi on tuleva, on saapuva entinen hallitus, tytär Jerusalemia vallinnut kuninkuus.

Tuolla samalla Beetlehemin alueella Jaakob ruokki lampaansa :

  1. Moos. 35:21Ja Israel lähti liikkeelle sieltä ja pystytti telttansa tuolle puolen Karjatornia ( Migdal Eder).”

 

Beetlehemin kedolla myös Daavid oli paimentamassa isänsä lampaita, kun Samuel tuli voitelemaan hänet Israelin kuninkaaksi.

 

Näin on ajateltu, että laidunpaikka olisi juuri sama, missäJaakob oli ruokkinut lampaitaan ja missä paimenetvartioidessaan laumojaan yöllä näkivät ja kuulivat enkelien laulavan:

”Kunnia Jumalalle korkeuksissa, ja maassa rauha ihmisten kesken, joita kohtaan Hänellä on hyvä tahto.”

 

 

Luukas 2:8-14

 

Ja sillä seudulla oli paimenia kedolla vartioimassa yöllä laumaansa.

Niin heidän edessään seisoi Herran enkeli, ja Herran kirkkaus loisti heidän ympärillään, ja he peljästyivät suuresti.
Mutta enkeli sanoi heille: ”Älkää peljätkö; sillä katso, minä ilmoitan teille suuren ilon, joka on tuleva kaikelle kansalle:
teille on tänä päivänä syntynyt Vapahtaja, joka on Kristus, Herra, Daavidin kaupungissa.
Ja tämä on teille merkkinä: te löydätte lapsen kapaloituna ja seimessä makaamassa.”
Ja yhtäkkiä oli enkelin kanssa suuri joukko taivaallista sotaväkeä, ja he ylistivät Jumalaa ja sanoivat:
”Kunnia Jumalalle korkeuksissa, ja maassa rauha ihmisten kesken, joita kohtaan hänellä on hyvä tahto!” 

 

Jeshua syntyi vaatimattomaan suojaan, uhrikaritsojen keskelle. Temppeliin vietävät karitsat kapaloitiin, etteivät vioittuisi. Samoin Herramme kapaloitiin ja pantiin seimeen. Tuo pieni vauva olisi kerran uhrikaritsa koko maailman syntien edestä.

 

 

http://youtu.be/-y0_wNPSOaw A Baby Changes Everything – Faith Hill

 

Paimenten vartiotorni antoi suojan lampaille ja samoinJeshua meidän ’vahva tornimme’ antaa meille, hänen laumalleen, suojan ja turvan ulkoapäin tulevia hyökkäyksiä vastaan.

Sananl. 18:10  ”Herran nimi on vahva torni; hurskas juoksee sinne ja saa turvan.”

Enkeli ilmoitti Marialle Jeshuan syntymästä

Luuk 1:32-33 ”Hän on oleva suuri, ja hänet pitää kutsuttaman Korkeimman Pojaksi, ja Herra Jumala antaa hänelle Daavidin, hänen isänsä, valtaistuimen,
ja hän on oleva Jaakobin huoneen kuningas iankaikkisesti, ja hänen valtakunnallansa ei pidä loppua oleman.”

 

Jaakob suri rakkaan vaimonsa Raakelin kuolemaa.Suruissaan hän pystytti telttansa Migdal Ederin lähelle paikkaan, missä tulevaisuudessa Jumalan Karitsa syntyisi ja lohduttaisi Jaakobia.

Hän syntyisi siellä, missä Temppelin uhrilampaatkin ja eräänä päivänä uhraisi itsensä Jaakobin syntien tähden. Eikä vain Jaakobin, vaan Hän sovittaisi kaikkien kansojen ihmiset JHVH:n kanssa kuolemansa kautta.
Hän nousisi kuolleista. Kun vuodet kuluisivat ja Jaakobin ahdistukset kasvaisivat, Hän olisi aina valmiina pelastamaan ja vapauttamaan Jaakobin ahdistuksistaan.Lopulta joskus tulevaisuudessa tämä Karitsa, joka kerran syntyi Migdal Ederin luona, palaa Jaakobin vaikeuksien koettelemaan maahan ja ihmeellisesti vapauttaa jälkeläisensä, jotka ovat vihollistensa ympäröimät.

 

 

Karitsa ilmoittaa itsensä. Ottaa oikeudellisen paikkansa. Istuu valtaistuimelleen loistokkaana Daavidin Poikana, mahtavana Israelin Kuninkaana. Hän paimentaa Jaakobin huoneen lampaita ja kaikkia niitä kansoista, jotka ovat liittyneet tähän huoneeseen. Täten Jaakob viimein on tullut lohdutetuksi kaikista ahdingoistaan, kamppailuistaan ja suruistaan.

 

Migdal Ederistä ei kuulu enää valitusta. Vaatimaton Karitsa, joka syntyi sinne, on Jaakobin ja myös sinun ja minun  lohduttaja, Kuningas, Paimen ja Messias aina ja ikuisesti.

Alussa oli Sana, ja Sana oli Jumalan tykönä, ja Sana oli Jumala.
Hän oli alussa Jumalan tykönä.
Kaikki on saanut syntynsä hänen kauttaan, ja ilman häntä ei ole syntynyt mitään, mikä syntynyt on.
Hänessä oli elämä, ja elämä oli ihmisten valkeus.

Ja valkeus loistaa pimeydessä, ja pimeys ei sitä käsittänyt.

Maailmassa hän oli, ja maailma on hänen kauttaan saanut syntynsä, ja maailma ei häntä tuntenut.
Hän tuli omiensa tykö, ja hänen omansa eivät ottaneet häntä vastaan.
Mutta kaikille, jotka ottivat hänet vastaan, hän antoi voiman tulla Jumalan lapsiksi, niille, jotka uskovat hänen nimeensä,
jotka eivät ole syntyneet verestä eikä lihan tahdosta eikä miehen tahdosta, vaan Jumalasta.

 

Ja Sana tuli lihaksi ja asui meidän keskellämme, ja me katselimme hänen kirkkauttansa, senkaltaista kirkkautta, kuin ainokaisella Pojalla on Isältä; ja hän oli täynnä armoa ja totuutta.

loka 07

Sukkot Lehtimajan juhla

Sukkah 2011 a small

Lehtimajanjuhla – uskovien juutalaisten ja pakanain yhteinen juhla
”Niin he huomasivat lakiin kirjoitetun, että Herra oli Mooseksen kautta käskenyt israelilaisia asumaan lehtimajoissa juhlan aikana seitsemännessä kuussa, ja että kaikissa heidän kaupungeissaan ja Jerusalemissa oli julistettava ja kuulutettava näin: ’Menkää vuorille ja tuokaa öljypuun lehviä tai metsäöljypuun lehviä sekä myrtin, palmu­puun ja muiden tuuheiden puiden lehviä, ja tehkää lehtimajoja, niinkuin on säädetty’. Ja kansa meni ja toi niitä ja teki itselleen lehtimajoja kukin katollensa ja pihoihinsa ja Jumalan temppelin esipihoihin sekä Vesiportin aukealle ja Efraimin portin aukealle. Ja koko seurakunta, kaikki vankeudesta palanneet, tekivät lehtimajoja ja asuivat lehtimajois­sa. Sillä aina Joosuan, Nuunin pojan, ajoista siihen päivään saakka eivät israelilaiset olleet niin tehneet. Ja vallitsi hyvin suuri ilo. Ja Jumalan lain kirjaa luettiin joka päivä, ensimmäisestä päivästä viimeiseen saakka. Ja he viettivät juhlaa seitsemän päivää, ja kahdeksantena päivänä pidettiin juhlakokous säädetyllä tavalla” (Neh.8:14-18).
”Mutta jos muutamat oksista ovat taitetut pois ja sinä, joka olet metsäöljypuu, olet oksastettu oikeiden oksien joukkoon ja olet päässyt niiden kanssa osalliseksi öljypuun mehevästä juuresta…Sillä jos sinä olet leikattu luonnollisesta metsäöljypuusta ja vasten luontoa oksastettu jaloon öljypuuhun, kuinka paljoa ennemmin nämä luonnolliset oksat tulevat oksastettaviksi omaan öljypuuhunsa! Sillä minä en tahdo, veljet – ettette olisi oman viisautenne varassa – pitää teitä tietämättöminä tästä salaisuudesta, että Israelia on osaksi kohdannut paatumus – hamaan siihen asti, kunnes pakanain täysi luku on sisälle tullut, ja niin kaikki Israel on pelastuva…” (Room.11:17, 24-26).
Lehtimajanjuhlien koristuksiin kuuluvat mm. palmunoksat, pajunoksat sekä jalon öljypuun ja villin metsäöljypuun oksat, joita kaikkia tuotiin juhlille. Roomalaiskirjeen yhdennessätoista luvussa pakanain apostoli Paavali selittää vertauskuvallista Israelin öljypuun salaisuutta. Jalossa öljypuussa, Israelissa, on jaloja öljypuun oksia eli uskovia juutalaisia, jotka uskovat Jeshuaan Messiaaseen. Epäuskon tähden muutamat jalot oksat on taitettu pois ja taivaallinen puutarhuri, Herra, on ottanut tilalle epäjalosta metsäöljy­puusta oksia, uskoontulleita pakanoita ja oksastanut ne Messiaan kautta vastoin luontoa jalon Israel-öljypuun runkoon, jalojen oksien eli uskovien juutalaisten joukkoon. Näin uskon kautta sekä uskovat juutalaiset että uskovat pakanat ovat yhtä öljypuuta eli yhtä Messiaan ruumista Jeshuassa Messiaassa (1.Kor.12:12-13; Efes.2:11-22).
Roomalaiskirjeen mukaan jalon öljypuun oksat siis symbolisoivat uskovia juutalaisia ja epäjalon metsäöljypuun oksat uskovia pakanoita. Lehtimajanjuhlille käskettiin tuoda molempia öljypuun lehviä ja se merkitsee sitä, että lehtimajanjuhla on sekä uskovien juutalaisten että uskovien pakanain yhteinen juhla. Tulevassa messiaanisessa rauhanval­takunnassa pakanakansojen edustajat tulevat Jerusalemiin kumartamaan Herraa Sebaotia ja viettämään lehtimajanjuhlaa, jolloin juhlan yhteinen merkitys toteutuu lopullisesti (Sak.14:16-19). Ennen sitä, pakanain armotalouskauden loppuajassa, on kuitenkin uskovilla pakanoilla jo mahdollisuus opetella viettämään tätä uskovien juutalais­ten ja uskovien pakanain yhteistä juhlaa, lehtimajanjuhlaa, joka korostaa meille yhden öljypuun eli yhden Messiaan ruumiin yhteyttä.

Sukkot

 

Jeesus syntyi lehtimajanjuhlan aikana

Jeesus syntyi syys- lokakuun välisenä aikana todennäköisesti lehtimajanjuhlan aikana. Kun tutkimme Raamatullisten juhlien esikuvallisuutta, niin huomaamme myös, että lehtimajanjuhlan aika on todennäköinen Jeesuksen syntymän ajankohta. Paimenet olivat vartioimassa yöllä laumaa enkelin ilmestyessä heille. Joulukuussa Jeesuksen aikaan oli kylmää ja sateista sekä joinakin talvina jopa lunta ja vähän pakkasta öisin. Joulukuun aika ei voi olla tämän todisteen mukaan Jeesuksen syntymän ajankohta, sillä siihen aikaan joulukuussa oli liian kylmää paimenille olla yöllä vartioimassa lammaslaumaa.

Verollepanon tähden sekä lehtimajanjuhlan tähden ei Jeesuksen perheelle ollut sijaa majatalossa, koska juhlan tähden kaikki majatalot olivat täynnä juhlaväkeä. Jumala oli käskenyt Israelin kansaa kokoontumaan yhteen kolme kertaa vuodessa juhlimaan juhlia, joista yksi juhla oli lehtimajanjuhla. Tämä asia myös puoltaa lehtimajanjuhlan ajankohtaa.

Luukkaan evankeliumista käy ilmi, että Jeesus syntyi puoli vuotta Johanneksen jälkeen. Johanneksen isä Sakarias kuului Abian osastoon, jonka täytyi palvella oman vuoronsa aikana temppelissä. Laskelmien mukaan Sakariaan vuoro oli neljännessä kuussa, jonka jälkeen hän meni kotiinsa ja Luukkaan evankeliumin mukaan kun hän meni kotiinsa niin hänen vaimonsa Elisabeth tuli raskaaksi n. viidennen kuun alussa, josta lasketaan Jeesuksen hedelmöityksen ajankohta juutalaisen kalenterin mukaan puolen vuoden päähän ja josta sitten lasketaan n. 9 kk, niin saadaan lopputulokseksi suunnilleen lehtimajanjuhlan ajankohta.

Mikä on lehtimajanjuhlan esikuva? Meidän tulee mennä tässä kohden hiukan taaksepäin, että näemme koko esikuvallisuuden. Seitsemännen kuun 1 päivä oli pasuunan-soiton juhla, joka on esikuvaa Herran tulemuksesta. Kun Herra astui alas Siinaille antamaan lakinsa, niin kuului ylen kova pasuunan ääni ja samoin kun Herra Jeesus tulee, niin kuuluu suuren pasuunan ääni:

1Th 4:16 Sillä itse Herra on tuleva alas taivaasta käskyhuudon, ylienkelin äänen ja Jumalan pasunan kuuluessa, ja Kristuksessa kuolleet nousevat ylös ensin;

Seitsemännessä kuussa oli 10 päivä suuri sovinto-päivä jolloin kerran vuodessa vain ylimmäinen pappi sai mennä ilmestysmajan tai temppelin pyhimpään suitsuttamaan ja pirskottamaan armoistuimelle syntiuhrin verta. Ylimmäinen pappi tällöin sovitti ensin itsensä ja sen jälkeen kansan synnit. Tämä on esikuvaa Jeesuksesta, jonka ei tarvitse sovittaa omia syntejänsä, koska Hän on synnitön, mutta Hän tulee sovittamaan kansansa synnit.

Seitsemännen kuun 15-21 päivä on lehtimajanjuhla sen muistoksi kun Jumala vapautti kansansa Egyptin orjuudesta. Israelin kansa asui lehtimajoissa seitsemän päivän ajan muistellen tuota tapahtumaa.

Nyt siihen esikuvaan, eli siinä kuussa jona Jeesus todennäköisesti syntyi oli kolme merkittävää tapahtumaa: 1 päivä pasunan soiton-juhla, 10 päivä suuri sovintopäivä ja syntien anteeksiantamus ja 15-21 päivät lehtimajanjuhla. Kaikki nämä tapahtumat kertovat Messiaasta, sillä Herra tulee takaisin Jumalan pasunan kuuluessa, Jeesus Ylimmäisenä Pappina sovitti synnit Golgatalla ja Jeesus johdattaa kansansa ”lehtimajaan” juhlimaan ja muistelemaan Herran vapautusta synnin ja saatanan vallasta. Lehtimajanjuhlan esikuvallisuus sopii täydellisesti Herran Jeesuksen tehtävään, jonka tehtävänä on vapauttaa ihmisiä synnin ja saatanan vallasta ja tuoda heille syntien anteeksiantamus sekä ilo ja riemu iankaikkisesta elämästä.

Lehtimajanjuhlasta vielä ajatus:

Neh 14:
9 ¶ Ja Nehemia, maaherra, ja pappi Esra, kirjanoppinut, ja leeviläiset, jotka opettivat kansaa, sanoivat kaikelle kansalle: ”Tämä päivä on pyhitetty Herralle, teidän Jumalallenne, älkää murehtiko älkääkä itkekö”. Sillä kaikki kansa itki, kun he kuulivat lain sanat.
10 Ja hän sanoi vielä heille: ”Menkää ja syökää rasvaisia ruokia ja juokaa makeita juomia ja lähettäkää maistiaisia niille, joilla ei ole mitään valmistettuna, sillä tämä päivä on pyhitetty meidän Herrallemme. Ja älkää olko murheelliset, sillä ilo Herrassa on teidän väkevyytenne.”
11 Myöskin leeviläiset rauhoittivat kaikkea kansaa ja sanoivat: ”Olkaa hiljaa, sillä tämä päivä on pyhä; älkää olko murheelliset”.
12 Ja kaikki kansa meni, söi ja joi, lähetti maistiaisia ja vietti suurta ilojuhlaa; sillä he olivat ymmärtäneet, mitä heille oli julistettu.
13 ¶ Seuraavana päivänä kokoontuivat kaiken kansan perhekunta-päämiehet, papit ja leeviläiset Esran, kirjanoppineen, tykö painamaan lain sanoja mieleensä.
14 Niin he huomasivat lakiin kirjoitetun, että Herra oli Mooseksen kautta käskenyt israelilaisia asumaan lehtimajoissa juhlan aikana seitsemännessä kuussa,
15 ja että kaikissa heidän kaupungeissaan ja Jerusalemissa oli julistettava ja kuulutettava näin: ”Menkää vuorille ja tuokaa öljypuun lehviä tai metsäöljypuun lehviä sekä myrtin, palmupuun ja muiden tuuheiden puiden lehviä, ja tehkää lehtimajoja, niinkuin on säädetty”.
16 Ja kansa meni ja toi niitä ja teki itselleen lehtimajoja kukin katollensa ja pihoihinsa ja Jumalan temppelin esipihoihin sekä Vesiportin aukealle ja Efraimin portin aukealle.
17 Ja koko seurakunta, kaikki vankeudesta palanneet, tekivät lehtimajoja ja asuivat lehtimajoissa. Sillä aina Joosuan, Nuunin pojan, ajoista siihen päivään saakka eivät israelilaiset olleet niin tehneet. Ja vallitsi hyvin suuri ilo.
18 Ja Jumalan lain kirjaa luettiin joka päivä, ensimmäisestä päivästä viimeiseen saakka. Ja he viettivät juhlaa seitsemän päivää, ja kahdeksantena päivänä pidettiin juhlakokous säädetyllä tavalla.

Lehtimajaan kuului myös öljypuun oksia sekä metsäöljypuun oksia. Jeesus Kristus Messias on Hän, joka yhdistää yhdeksi (Room 11) Jaloon Öljypuuhun sen luonnolliset oksat ja metsäöljypuun oksat, eli ne jotka uskovat juutalaisina ja pakanoina Jeesuksen olevan Messias. Tässäkin suhteessa lehtimajanjuhlalla on tärkeä esikuvallinen merkitys

Jumala toimii sillä tavalla, että Hän antaa esikuvia, jotka saavat täyttymyksensä. Näin juutalaisen kalenterin mukaan seitsemäs kuu (syys-lokakuu) täyttää esikuvallisesti sen miksi Jeesus Messias syntyi maan päälle. Näin kaikkien edellä lueteltujen todisteiden valossa on juutalainen seitsemäs kuukausi (syys-lokakuu) Jeesuksen syntymän ajankohta. Päivästä en ala vääntämään, vaikka siitäkin jotkut vääntävät. Ajankohta on kuitenkin tarkasti tiedossa. Tähän armotalousaikakauteen ei Jeesus asettanut syntymäjuhlansa viettoa kerran vuodessa tapahtuvaksi juhlaksi, mutta tuhannen vuoden ajanjaksossa, jolloin kaikki lupaukset täyttyvät juutalaisille on myös voimassa lehtimajanjuhla ja sen viettäminen:

Sak 14:
16 ¶ Mutta kaikki niiden pakanakansain tähteet, jotka ovat hyökänneet Jerusalemia vastaan, käyvät vuosi vuodelta sinne ylös kumartaen rukoilemaan kuningasta, Herraa Sebaotia, ja viettämään lehtimajanjuhlaa.
17 Ja mitkä maan sukukunnista eivät käy ylös Jerusalemiin kumartaen rukoilemaan kuningasta, Herraa Sebaotia, niille ei tule sadetta.
18 Ja jos egyptiläisten sukukunta ei käy eikä tule sinne ylös, ei tule sitä heillekään; vaan heitä on kohtaava se vitsaus, millä Herra rankaisee niitä pakanakansoja, jotka eivät tule sinne ylös viettämään lehtimajanjuhlaa.
19 Tämä on oleva egyptiläisten synnin palkka ja kaikkien niiden pakanakansojen synnin palkka, jotka eivät käy sinne ylös viettämään lehtimajanjuhlaa.

Lehtimajanjuhlaa juhlitaan tuhannen vuoden ajanjaksona (Jeesuksen ollessa siellä Rauhanruhtinaana) sen tähden mitä Herra Jumala on tehnyt Jeesuksen kautta!

10271573_801960999826681_1020620176774598260_n

 

Shabat Shalom,

18.9. illalla alkaa Lehtimajanjuhlan vietto, joka kestää seitsemän päivää. Seuraava päivä eli kahdeksas päivä on levon päivä. Tänä vuonna vietän Lehtimajanjuhlan ensimmäisen päivän, mikä on juhlasapatti; Shabbaton, Jerusalemissa. Seuraavana päivänä onkin sitten lento takaisin Suomeen ja ehdin tulla viettämään Lehtimajanjuhlaa sapattina 21.9. Tuusulaan. Kerron siellä terveiset rukousmatkalta ja jaan JHVH:n juhlista ja sadonkorjuuaikataulusta. 
(Liitän ohjelman tähän mukaan). Kuuden tunnin päästä lähtee kone kohti Istanbulia, josta alkaa rukousmatkamme: Istanbul-Nikea-Jerusalem-Ariel. Muistattehan rukouksin!
Kun lehtimajanjuhla alkaa on aina täysikuu. Tänä vuonna muuten, jos uuden kuun alun katsomme taivaalta ja milloin todella ensimmäinen kuun ohut sirppi näkyy ja Tishri 1. (Rosh Hashana) pitäisi siis alkaa (eikä käytössä olevan Hillelin kalenterin mukaan), niin se onkin vasta 7.9. näkyvissä illalla. Näin tarkasti ottaen kuun alku olisikin vasta lauantai-iltana. Ja myös vastaavasti täysikuu on 21.9. Joten tämä Tuusulan juhla on sitten täydenkuun aikaan, kuten Lehtimajanjuhlan pitääkin alkaa. 


Lehtimajanjuhlaa vietetään muistutuksena siitä, että Jumala haluaa asua kansansa keskellä. Aluksi ilmestysmaja sai olla Jumalan asumuksena, sitten rakennettiin Jerusalemin temppeli, mutta Jeshuan ajoista lähtien Jumalan on pyhittänyt ihmissydämiäasumuksekseen. Seurakuntaa sanotaan Kristuksen ruumiiksi.
Tuhatvuotisessa valtakunnassalehtimajanjuhlille saapuvat kaikki kansat:
”Mutta kaikki niiden pakanakansain tähteet, jotka ovat hyökänneet Jerusalemia vastaan, käyvät vuosi vuodelta sinne ylös kumartaen rukoilemaan kuningasta, Herraa Sebaotia, ja viettämään lehtimajanjuhlaa.”
Sak 14:16
Lehtimajajuhlaa vietetään muistona erämaavaelluksesta, jonka aikana Israel asui teltoissa, ja jolle Jumala ilmestyi telttamajassa. Lehtimajajuhlan hebreankielinen nimi on ”Sukkot”. Sama nimi oli sillä paikkakunnalla, josta Israelilaiset lähtivät liikkeelle, kun Egyptin faarao oli kohdannut Jumalan tuomiot ja niiden pakottamina päästänyt Israelin lähtemään maasta.
Mutta seitsenpäiväinen Lehtimajajuhla vie meidät myös Tuhatvuotiseen valtakuntaan: Tishrikuun 22. päivä, eli ”kahdeksas päivä” on vertauskuva ikuisuudesta. Määräys lehtimajanjuhlan vietosta annettiin noin 3500 vuotta sitten:
”Ja Herra puhui Moosekselle sanoen: ”Puhu israelilaisille ja sano:Tämän seitsemännen kuun viidentenätoista päivänä on lehtimajanjuhla Herran kunniaksi; se kestää seitsemän päivää.Ensimmäisenä päivänä pidettäköön pyhä kokous; älkää silloin yhtäkään arkiaskaretta toimittako. Seitsemänä päivänä tuokaa uhri Herralle. Kahdeksantena päivänä olkoon teillä pyhä kokous, ja tuokaa uhri Herralle; se on juhlakokous, älkää silloin yhtäkään arkiaskaretta toimittako. Nämä ovat Herran juhla-ajat, joiksi teidän on kuulutettava pyhät kokoukset, tuodaksenne Herralle uhreja: …
Mutta seitsemännen kuukauden viidentenätoista päivänä, kun te olette korjanneet maan sadon, viettäkää Herran juhlaa seitsemän päivää; ensimmäinen päivä on levon päivä, ja kahdeksas päivä on myös levon päivä.
Ensimmäisenä päivänä ottakaa ihania hedelmiä puista, palmunoksia ja tuuheiden puiden lehviä sekä pajuja purojen varsilta, ja pitäkää iloa seitsemän päivää Herran, Jumalanne edessä. Ja viettäkää sitä juhlana Herran kunniaksi seitsemän päivää vuodessa. Se olkoon teille ikuinen säädös sukupolvesta sukupolveen; viettäkää se seitsemännessä kuussa.
Seitsemän päivää asukaa lehtimajoissa; kaikki Israelissa syntyneet asukoot lehtimajoissa, että teidän jälkeläisenne tietäisivät, kuinka minä annoin israelilaisten asua lehtimajoissa, kun vein heidät pois Egyptin maasta. Minä olen Herra, teidän Jumalanne.” Ja Mooses puhui näistä Herran juhla-ajoista israelilaisille.” 3.Moos 23:33-44
Levon päivä, shabbaton, ei ole tavallinen sapatti, vaan ylimääräinen sapatti, mikäli se osuu muun kuin sapatin kohdalle:
”Mutta seitsemännen kuukauden viidentenätoista päivänä, kun te olette korjanneet maan sadon, viettäkää Herran juhlaa seitsemän päivää; ensimmäinen päivä on levon päivä (shabbaton), ja kahdeksas päivä on myös levon päivä” (shabbaton). 3.Moos 23:39.
Sana ”shabbaton” tarkoittaa lepoa, ja shabbat tark. sapattia, raamatullisen viikon seitsemättä päivää. Sanojen shabbaton ja shabbat juuri tarkoittaa samaa kuin ”olla täydellinen”. Muita samasta juuresta johdettuja sanoja ovat sheva (seitsemän), jashavua (viikko ja ”seitsemikko”), mikä voi olla joko viikko, seitsemän vuotta, tai seitsemän tuhatta vuotta.  Luku seitsemän 7 tarkoittaa raamatussa täydellisyyttä, mutta luku kahdeksan 8 tarkoittaa uutta alkua, ikuisuutta. 
Jeshua aloitti julkisen toimintansa 30 vuoden ikäisenä. Johannes kertoo, että Jeshua meni Lehtimajajuhlille ikään kuin tarkkailijana (Joh 7:1-8:1)

”Niin Jeshua sanoi heille: ”Minun aikani ei ole vielä tullut; mutta teille aika on aina sovelias. Teitä ei maailma voi vihata, mutta minua se vihaa, sillä minä todistan siitä, että sen teot ovat pahat.Menkää te ylös juhlille; minä en vielä mene näille juhlille, sillä minun aikani ei ole vielä täyttynyt.
Tämän hän sanoi heille ja jäi Galileaan.
Mutta kun hänen veljensä olivat menneet juhlille, silloin hänkin meni sinne, ei julki, vaan ikäänkuin salaa.”
Joh 7:6-10
Lehtimajajuhlassa Babylonian vankeuden jälkeen oli muodostunut tapa, että ylipappi haki vettä Siiloan lammikosta ja vuodatti sen temppelin alttarille. Jesajan teksti oli tähän syy:
Sinä päivänä sinä sanot: ”Minä kiitän sinua, Herra, sillä sinä olit minuun vihastunut, mutta sinun vihasi asettui, ja sinä lohdutit minua. Katso, Jumala on minun pelastukseni (Jeshua); minä olen turvassa enkä pelkää, sillä Herra, Herra on minun väkevyyteni ja ylistysvirteni, hän tuli minulle pelastukseksi (li-Jeshua).” Te saatte ilolla ammentaa vettä pelastuksen (ha-Jeshua) lähteistä.
Jes 12:1-3.
Vesi on Raamatun käyttämä vertauskuva Pyhästä Hengestä – ja tässä siitä sanotaan, että se lähtee Jeshuasta.
Mutta juhlan viimeisenä, suurena päivänä Jeshua seisoi ja huusi ja sanoi: ”Jos joku janoaa, niin tulkoon minun tyköni ja juokoon. Joka uskoo minuun, hänen sisimmästään on, niinkuin Raamattu sanoo, juokseva elävän veden virrat.” Mutta sen hän sanoi Hengestä, joka niiden piti saaman, jotka uskoivat häneen; sillä Henki ei ollut vielä tullut, koska Jeshua ei vielä ollut kirkastettu.
Joh 7:37-39.
Tämä tapahtui sitten helluntaina ja siitä eteenpäin Jesajan profetian mukaan:
Mutta nyt kuule, Jaakob, minun palvelijani, ja Israel, jonka minä olen valinnut. Näin sanoo Herra, sinun Luojasi, joka on valmistanut sinut hamasta äidin kohdusta, joka sinua auttaa: Älä pelkää, minun palvelijani Jaakob, sinä Jesurun, jonka minä olen valinnut. Sillä minä vuodatan vedet janoavaisen päälle ja virrat kuivan maan päälle. Minä vuodatan Henkeni sinun siemenesi päälle ja siunaukseni sinun vesojesi päälle, niin että ne kasvavat nurmikossa kuin pajut vesipurojen partaalla. Mikä sanoo: ”Minä olen Herran oma”, mikä nimittää itsensä Jaakobin nimellä, mikä piirtää käteensä: ”Herran oma”, ja ottaa Israelin kunnianimeksensä.
Jes 44:1-5
Lehtimajajuhlaa tullaan siis viettämään myös tuhatvuotisen valtakunnan aikana sen alkuperäisessä tarkoituksessa:
ttp://youtu.be/iZ8WLRNEDWg Sukkot – Juhla Kaikille Kansoille!
Mutta kaikki niiden pakanakansain tähteet, jotka ovat hyökänneet Jerusalemia vastaan, käyvät vuosi vuodelta sinne ylös kumartaen rukoilemaan kuningasta, Herraa Sebaotia, ja viettämään lehtimajanjuhlaa. Ja mitkä maan sukukunnista eivät käy ylös Jerusalemiin kumartaen rukoilemaan kuningasta, Herraa Sebaotia, niille ei tule sadetta. Ja jos egyptiläisten sukukunta ei käy eikä tule sinne ylös, ei tule sitä heillekään; vaan heitä on kohtaava se vitsaus, millä Herra rankaisee niitä pakanakansoja, jotka eivät tule sinne ylös viettämään lehtimajanjuhlaa. Tämä on oleva egyptiläisten synnin palkka ja kaikkien niiden pakanakansojen synnin palkka, jotka eivät käy sinne ylös viettämään lehtimajanjuhlaa.
Sak 14:16-21
Lehtimajajuhlilla uhrattiin eläimiä enemmän kuin minkään muun juhlan aikana – kaikkiaan 182 eläintä, joista 70 härkiä.
Lehtimajajuhlilla uhrattavien eläinten suuret lukumäärät kertovat siitä, että Jeshuan uhrikuoleman sato oli hyvin suuri. Jeshua oli ainoa, joka ihmisistä kelpasi uhriksi Jumalalle toisen puolesta. Jeshuan seuraajat samaistuvat tähän täydelliseen uhriin samankaltaisen kuoleman kautta:
Niin minä Jumalan armahtavan laupeuden kautta kehoitan teitä, veljet, antamaan ruumiinne eläväksi, pyhäksi, Jumalalle otolliseksi uhriksi; tämä on teidän järjellinen jumalanpalveluksenne.
Room 12:1
Lehtimajajuhlalla on suurempi ja syvällisempi sanoma kuin vain muistella teltassa asumista. Maan sato korjataan pian talteen maailman pellosta. Jeshuan uhrin tähden saamme astua Ikuiseen elämään, kahdeksanteen päivään, joka häämöttää juhlan takana.
Chag Sameach Sukkot!Riemullista Sukkot-juhlaa!
Sirkku
Tämä laulu vie mukanaan Jerusalemiin:
http://www.youtube.com/watch?v=0nJQI-sd_Kw (Shalom Jerusalem; Paul Wilbur)

loka 03

Heprealaiset juhla-ajat

Heprealaiset juhla-ajat

Roš hašana

Roš hašana (hepreaksi ‏ראש השנה‎, vuoden alku) onjuutalaisten uudenvuoden juhla. Sitä vietetään tišri-kuun ensimmäisenä ja toisena päivänä. Roš hašana aloittaa kymmenen katumuspäivän jakson, joka päättyy jom kippuriin.

Juutalaisuuteen kuuluu itse asiassa kaikkiaan neljä uudenvuoden juhlaa. Mišnan mukaan roš hašana aloittaa kuitenkin uuden kalenterivuoden laskemisen. Toora viittaa juhlaan päivänä, jolloin tulee puhaltaa torvea eli šofaria (3.Moos 23:24). Roš hašanaa nimitetään myös tuomion päiväksi (jom hadin) ja muistamisen päiväksi (jom hazikkaron).

Roš hašanan viettoon kuuluu oleellisena osana šofarinpuhaltaminen synagogan jumalanpalveluksissa. Sitä soitetaan koko uuttavuotta edeltävän elul-kuun ajan. Šofar on pässinsarvesta valmistettu torvi, jonka äänen on tarkoitus havahduttaa kuulija odottamaan lähenevää tuomiota.

Roš hašanan ensimmäisen päivän iltapäivänä harjoitetaan joskus tašlih-perinnettä. Siinä menneen vuoden synnit ja virheet pannaan symbolisesti pois heittämällä leivänpaloja tai kiviä veteen.

Roš hašanan aikaan syödään usein omenia ja hunajaa, jotka kuvaavat toivoa ”makeasta” uudesta vuodesta. Toinen perinteinen uudenvuoden ruoka on pyöreä hala-leipä, joka symboloi vuoden kiertokulkua. Muut traditiot ovat lähinnä paikallisia, mutta usein uudenvuoden aterialla syödään kieltä tai muuta eläimen pään osaa.

Lähteet

Jom kippur

Jom kippur (hepreaksi ‏יום כיפור‎, sovituspäivä) on juutalainenjuhlapäivä. Sitä vietetään tišri-kuun kymmenentenä päivänä, länsimaisen ajanlaskun mukaan syys- tai lokakuussa.

Jom kippur päättää juutalaisten uudestavuodesta roš hašanasta alkaneen kymmenen katumuspäivän jakson. Sitä pidetään vuoden päivistä pyhimpänä ja vietetään paastoten sekärukoillen. Vanhuksia, sairaita sekä raskaana olevia naisia lukuun ottamatta bar-ja bat-mitzvaiän saavuttaneet juutalaiset noudattavat täydellistä paastoa ilman ruokaa ja juomaa jom kippurin aattoillasta seuraavaan auringolaskuun saakka.

Jom kippurin vietto on säädetty Toorassa, kolmannessa Mooseksen kirjassa (3. Moos 23:27-31). Juhla kestää kaikkialla yhden päivän toisin kuin monet muut juutalaiset juhlat, joita vietetään Israelin ulkopuolella kaksi päivää.

Rituaali

Mišnan mukaan syöminen, juominen, peseytyminen, kosmeettisten aineiden ja nahkaisten kenkien käyttö sekä aviollisten suhteiden harjoittaminen ovat jom kippurina kiellettyjä. Jotkut juutalaiset pukeutuvat valkoisiin vaatteisiin, jotka kuvaavat puhtautta synneistä. Israelissa kaikki kaupat ovat kiinni, julkinen liikenne lakkaa, lentokentät ovat suljettuja eikä televisiolähetyksiä ole.

Juutalaisen tavan mukaan päivä alkaa ja päättyy auringon laskiessa. Iltapäivällä ennen jom kippurin ja paaston alkamista syödään se’udat mafseket-ateria (verbistä ’lehafsik’=päättää, lopettaa) jonka jälkeen ei enää syödä mitään. Itse jom kippur vietetään usein paljolti synagogassa rukoillen. Jom kippuria viettävät usein myös ei-uskovat juutalaiset, jotka eivät muuten noudata perinteitä.

Jom kippuria kutsutaan myös nimellä shabat shabaton(sapattien sapatti), koska sen pyhyys ohittaa jopa sapatin. Tavallisena sapattina paastoaminen ei ole sallittu päivän pyhyyden takia ja jopa šiva-suruviikkoa viettävä juutalainen keskeyttää rituaalinsa osallistuakseen sapatin juhlallisuuksiin. Ainoan poikkeuksen muodostaa sapatiksi osuva jom kippur, jonka pyhyyden takia paasto pidetään.

Rukoileminen aloitetaan kol nidre (kaikki lupauksemme) -rukouksella ennen auringonlaskua ja jatketaan arvit-iltarukouksella. Rukoilua ja Tooran lukemista jatketaan aamulla (šaharit– ja musaf-rukoukset) ja pitkin päivää (minha-rukous). Jom kippurina luetaan usein Joonan kirjaa. Päivä päättyy ne’ila -rukoukseen ja šofarin puhaltamiseen, joka ilmoittaa paaston päättyneen.

tiedot: wikipedia

Ruth Kozodoy: Juutalaiset juhlapäivät. ISBN 951-719-922-8.

Sukkot

Lehtimajajuhla

Sukkot (hepreaksi ‏סוכות‎, katokset tai majat) eli lehtimajajuhla on juutalainen juhla, jonka vietto alkaa tišri-kuun viidentenätoista päivänä. Länsimaisessa kalenterissa juhla ajoittuu lokakuulle. Sen vietto on säädetty kolmannessa Mooseksen kirjassa (3.Moos. 23:34-44).

Sukkot on šavuotin ja pesahin ohella yksi Toorassa säädetyistä vuotuisista pyhiinvaellusjuhlista, šaloš regalim. Termin alkuperä on heprean sana regel, joka tarkoittaa jalkaa. Kysymyksessä ovat kolme juhlaa, jolloin juutalaisten tulisi vaeltaaJerusalemin temppeliin erityisiä juhlamenoja varten.

Sukkotin aikana juutalaiset syövät ateriansa, viettävät aikaa ja jopa nukkuvat lehtimajoissa. Alun perin sukkot oli sadonkorjuujuhla. Sadonkorjuun aikaan maanviljelijät asuivat pienissä majoissa pelloillaan, jotta aikaa ei tuhlaantuisi kotimatkoihin. Lehtimaja muistuttaa juutalaisia myös niistä majoista, joissa israelilaiset asuivat 40-vuotisen erämaavaelluksen aikana. Sukkotina juhlitaan Jumalan huolenpitoa ja kiitetään maan sadosta. Se on iloinen juhla hiukan katumuspäivät päättäneen jom kippurin jälkeen.

Israelissa sukkot kestää seitsemän päivää, joista ensimmäinen on varsinainen juhlapäivä jumalanpalveluksineen. Israelin ulkopuolella juhlaa vietetään kahdeksan päivää. Sukkotin jälkeinen päivä on nimeltään šemini atseret, ja sen jälkeen juhlitaan Tooraa simhat Tora -juhlassa.

Sukkot mainitaan Vanhassa testamentissa myös paikannimenä useaan otteeseen.

Sukkotin tapoja ja perinteitä

Lehtimaja sisältä käsin

Sukkotin keskeinen symboli on lehtimaja, sukaa. Tooran mukaan miesten ja bar mitsva-iän ylittäneiden poikien on asuttava lehtimajassa koko seitsenpäiväisen juhlan ajan. Tytöt ja naiset on vapautettu tästä mitsvasta, mutta halutessaan hekin voivat asua lehtimajassa. Konservatiivijuutalaisten keskuudessa sukaassa asumisen mitsva on ulotettu kaikkiin uskonnollisesti täysi-ikäisiin juutalaisiin.

Lehtimaja voidaan rakentaa mistä tahansa materiaalista, ja se voidaan pystyttää aivan talon viereen tai vaikka sen katolle. Majan katto tehdään kuitenkin aina jostakin eloperäisestä aineksesta, yleensä puun oksista, ja sen tulisi mielellään olla niin harva, että tähdet näkyvät sen läpi. Lopuksi maja koristellaan esimerkiksi hedelmillä, kukilla tai muilla koristeilla. Nykyään lehtimajan saattaa rakentaa esimerkiksi vain juutalainen seurakunta yhdessä, eikä siellä välttämättä nukuta öisin.Ortodoksijuutalaiset noudattavat Tooran käskyä kuitenkin kirjaimellisesti ja asuvat lehtimajoissa sukkotin ajan niissä maissa, joissa ilmasto sen sallii.

Sukkotin ensimmäisen päivän jälkeisinä päivinä ei noudeta tarkkoja sapatin sääntöjä, mutta tarpeettomat toimet ja työnteko tai kaupankäynti eivät ole sallittuja. Sukkotin aikana juutalaiset perheet yleensä syövät hyvin ja käyvät vieraisilla toistensa lehtimajoissa. Perinteen mukaan lehtimajassa käy kunakin seitsemänä yönä lisäksi seitsemän vierasta: Aabraham, Iisak,Jaakob, Joosef, Mooses, Aaron ja Daavid.

Sukkotia seuraa välittömästi šemini atseret (שמיני עצרת). Perheet palaavat koteihinsa, ja synagogissa järjestetään erityisjumalanpalvelus, jossa rukoillaan sadetta seuraavaksi vuodeksi. Israelissa shemini atseret kestää päivän, ja sen jälkeen seuraa simhat Tora (שמחת תורה), Tooran ilojuhla.

Neljä lajia

Lulav

Toora käskee juutalaisia ottamaan sukkotina neljä kasvilajia ja sitomaan ne yhteen tietyllä tavalla. Tätä kimppua kutsutaanlulaviksi, ja sitä käytetään sukkotin ajan rukouksissa. Neljään lajiin kuuluvat lulav eli palmunlehti, hadasim eli myrtinoksat ja aravot eli pajunoksat. Neljäs laji on etrog eli sukaattisitruuna. Lulavin keskelle sidotaan palmunoksa, sen toiselle puolelle kolme myrtinoksaa ja toiselle kaksi pajunoksaa.

Lulavia käytetään seuraavasti: kolmea ensimmäistä lajia pidetään oikeassa, etrogia vasemmassa kädessä. Rukoilija pitää käsiään erillään lausuessaan erityisen siunauksen. Sitten etrogillakosketetaan lulav-nippua, ja sillä osoitetaan kaikkiin ilmansuuntiin sekä ylös ja alas.

Ortodoksijuutalaisille lulavin heiluttamisen mitsva on pakollinen kaikkina sukkotin päivänä paitsi sapattina kaikille uskonnollisesti täysi-ikäisille miehille. Myös naiset voivat halutessaan tehdä niin. Konservatiivijuutalaisten jareformijuutalaisten keskuudessa kaikki aikuiset juutalaiset noudattavat seremoniaa. Se suoritetaan yleensä synagogassa tavallisen päivittäisen jumalanpalveluksen aikana, mutta sen voi tehdä myös kotonaan tai lehtimajassa. Lulavin ja etrogin kanssa kierretään usein myös synagoga ympäri siunauksia lausuen. Sukkotin seitsemäntenä päivänä (hoshana raba, suuri apu) synagoga kierretään ympäri seitsemän kertaa.

Sukkotiin liittyvät seremoniat perustuvat Tooraan. Neljä lajia on annettu kolmannessa Mooseksen kirjassa (3.Moos 23:40); niiden tarkempaa käyttöä ei kuitenkaan ole määritelty, mistä johtuvat erilaiset tulkinnalliset erot. Joidenkin mielestä neljää lajia tulisi käyttää lehtimajojen rakentamiseen,

Lähteet

Aiheesta muualla

Hanukka

Hanukka (hepreaksi ‏חנוכה‎) on juutalaisten juhla, jota vietetään marras-tammikuussa. Se kestää kahdeksan päivää ja alkaa juutalaisen ajanlaskun mukaan kishlev-kuun 25. päivänä. Sitä vietetään makkabilaiskapinan aikana tapahtuneen, välillä häpäistyn Jerusalemin temppelin uudelleen vihkimisen (165 eaa.) aikana tapahtuneen öljyihmeen muistoksi (1 Makkab. 4:59; Joh. 10:22). Kun juutalaiset olivat saaneet temppelin takaisin ja siivonneet sen, he halusivat siunata sen uudelleen, mutta löysivät vain vähän pyhää öljyä. Kuitenkin tapahtui ihme, ja öljy riitti kahdeksaksi päiväksi, minkä jälkeen sitä saatiin lisää. Siksi hanukan ensimmäisenä iltana kodeissa sytytetään yksi kynttilä, toisena kaksi jne. Koska nämä kynttilät ovat pyhiä, niiden valoa ei saa käyttää hyödyksi esimerkiksi lukemiseen, joten lisäksi on sytytettävä aina yksi ylimääräinen kynttilä. Edellisenä iltana poltetut kynttilät on seuraavaksi vaihdettava uusiin niin, että kaikki kahdeksan pyhää kynttilää ovat samassa tasossa keskenään. Hanukka-juhlan aikana kodeissa poltetaan yhteensä 44 kynttilää. Hanukka-kynttelikköä kutsutaan nimellä hanukia, ja se asetetaan ikkunalaudalle niin, että kotiin palaavat ihmiset sen nähdessään muistavat hanukan ihmeen ja iloitsevat.

Hanukkana syödään latkes-nimisiä letuntapaisia leivonnaisia ja lapset saavat pieniä lahjoja. On tapana leikkiä pienellä hyrrällä (jiddish: דרײדל dreidel, heprea: סביבון‎ Sevivon) jonka neljällä sivulla on kirjaimet nun, gimmel, hei ja shin: ne tulevat sanoista ”Nes Gadol Haya Sham” – ”suuri ihme tapahtui siellä”. Israelissa shin-kirjain on korvattu pe-kirjaimella, ja lause kuuluu ”Nes Gadol HayaPo”, ”suuri ihme tapahtui täällä”.

Tu bišvat

Tu bišvat (hepreaksi ‏ט”ו בשבט‎) eli puiden uusivuosi (ראש השנה לאילנות) on juutalainen juhla. Se on yksi Mišnassa mainituista neljästä juutalaisten uudenvuoden juhlasta. Nimi tulee juhlan päivämäärästä: sitä vietetään 15. päivänä (15 = ט”ו, ”tu”) ševat-kuuta (שבט).

Toora käskee juutalaisia pidättäytymään puun hedelmien syömisestä sen kolmen ensimmäisen elinvuoden ajan. Neljännen vuoden sato on uhrattava Herralle, ja vasta viidentenä vuonna hedelmäpuun satoa saa nauttia. (3. Moos. 19:23-25). Koska kaikkien puiden istutusajankohdista olisi vaikea pitää kirjaa, tu bišvat määrittelee ajankohdan, jolloin kaikki puut täyttävät vuosia. Tu bišvat auttoi muinaisia juutalaisia ilmeisesti myös erottamaan edellisen ja seuraavan vuoden sadot toisistaan: tämä oli tärkeää sadosta luovutettavia kymmenyksiä määriteltäessä.

Puut olivat israelilaisille tärkeitä, ja Toorakin kehottaa heitä istuttamaan runsaasti puita Luvattuun maahan. Jokaiselle syntyneelle lapselle oli tapana istuttaa oma puu: pojalle setri, tytölle sypressi. Hääparin perinteisen hääkatoksen valmistamiseen saatetaan käyttää heidän nimikkopuidensa oksia.

Tu bišvat -juhlaa vietetään yhä myös Israelin ulkopuolella. Silloin syödään erilaisia usein Israeliin ja Tooraan liittyviä hedelmiä kuten viinirypäleitä, viikunoita, taateleita, granaattiomenoita jaoliiveja. Israelissa istutetaan myös puita.

Lähteet

Ruth Kozodoy: Juutalaiset juhlapäivät. ISBN 951-719-922-8.

Purim

Wikipedia

Purim (hepreaksi ‏פורים‎, ”arvat”) on juutalainen juhla. Silloin muistellaan Persian juutalaisten pelastumista juonesta, jolla Kserkses-kuninkaan neuvonantaja Haman yritti tuhota heidät. Tapahtumat on kuvattu Vanhan testamentin Esterin kirjassa. Purimia vietetään adar-kuun 14. päivänä.

Purim on hyvin iloinen juhla, jolloin on lupa pitää hauskaa. Purimin viettoon kuuluu Esterin kirjan lukeminen synagogassakaksi kertaa sekä lahjojen antaminen köyhille. Sen jälkeen vietetään purim-juhlaa, jota varten pukeudutaan usein naamiaisasuihin. Purim ei ole yhtä tärkeä juhla kuin Tooranmäärittelemät pyhäpäivät. Siksi työnteko on yleensä sallittu.

Esterin kirjan tapahtumat

Ester on juutalainen nuori nainen, joka kauneutensa ansiosta pääsee kuningas Kserkseen eli Ahasveroksen rakkaimmaksi puolisoksi ja kuningattareksi. Kuningas ei ole tietoinen Esterin syntyperästä. Esterin kasvatusisä Mordokaikieltäytyy kumartamasta korkea-arvoista Hamania selittäen olevansa juutalainen. Siksi Haman suuttuu ja tahtoo kostoksi surmata kaikki valtakunnan juutalaiset. Hän heittää puria eli arpaavalitakseen juutalaisten tuhoon sopivan päivän. Arpa osuu adar-kuun kolmanneksitoista päiväksi, ja Haman saa suunnitelmalleen kuninkaan hyväksynnän. Juutalaiset pelästyvät saatuaan tietää heitä uhkaavasta kohtalosta, ja Mordokai kehottaa Esteriä menemään kuninkaan luo armoa anelemaan.

Haman on niin raivoissaan Mordokaille tämän uppiniskaisuudesta, ettei malta odottaa määräpäivää ja pystyttää pihalleen hirsipuun Mordokaita varten. Järjestämissään pidoissa Ester anelee kuitenkin kuningasta säästämään kansansa hengen. Kuningas vihastuu Hamanille suuresti ja hirtättää tämän omaan hirsipuuhunsa. Juutalaisille annetaan myös oikeus puolustautua, jos joku nousee heitä vastaan määrättynä, koko valtakuntaan ilmoitettuna päivänä. Adar-kuun kolmantenatoista päivänä juutalaiset hyökkäävät vihollistensa kimppuun ja surmaavat heitä sadoittain. Esterin kirjan lopuksi Mordokai ja Ester määräävät adar-kuun neljännentoista päivän yleiseksi ilojuhlaksi, purimiksi.[1]

Purimin tapoja ja perinteitä

Megilan lukeminen

Purim Gragger.gif

Juutalainen päivä alkaa ja päättyy auringon laskiessa. Purimin vietto aloitetaankin synagogan iltajumalanpalveluksella, jossa luetaan Esterin kirja (megila). Purimina ilonpito on sallittua myös synagogassa. Joka kerta kun Haman tai joku hänen kymmenestä pojastaan mainitaan, seurakunta pitää meteliäräikillä, tömistämällä tai pöytää hakkaamalla. Mordokain ja Esterin nimiä tervehditään viheltämällä tai hurraamalla. Tämä käytäntö on peräisin 1200-luvun Ranskasta ja Saksasta ja on yleistynyt joistakin soraäänistä huolimatta.

Purimina rukouksetkin saatetaan lukea tavalla, joka minä muuna päivänä tahansa olisi pyhäinhäväistys. Seurakunta saattaa kilpailla siitä, kuka lukee rukoukset nopeimmin, tai niitä voidaan laulaa tunnetuilla maallisillakin sävelmillä. Monet juutalaiset pukeutuvat eläimiksi, iskelmätähdiksi tai Esterin kirjan henkilöiksi. Joissakin seurakunnissa niitä, jotka eivät sonnustaudu naamiaisasuun, odottaa rangaistus: heitä saatetaan ampuavesipyssyllä tai he joutuvat laulamaan laulun.

Esterin kirja luetaan toistamiseen seuraavana päivänä, varsinaisena purimina.

Ruoka ja lahjojen antaminen

Esterin kirja käskee juutalaisten ”pitää iloisia juhlia ja pitoja, lähettää toisilleen herkkuja ja antaa lahjoja köyhille” purimina. Siksi juutalaiset lähettävät toisilleen leivonnaisia ja lahjoittavat rahaa hyväntekeväisyyteen. Synagogissa järjestetään usein keräyksiä köyhien auttamiseksi.

Erityinen purim-ruoka ovat homentashenit eli Hamantaschentai Hamanohren (”Hamanin taskut” tai ”Hamanin korvat”). Ne ovat kolmikulmaisia, unikonsiemenillä, hedelmillä tai suklaalla täytettyjä leivonnaisia. Muodon arvellaan nimestä huolimatta kuvastavan Hamanin kolmikulmaista hattua. Purim on myös vuoden ainoa päivä, jolloin Talmud kehottaa juutalaisia olemaan humalassa. Tavoite on juoda niin paljon, ettei pysty erottamaan ”kirottua Hamania” ”siunatusta Mordokaista”. Kehotuksesta on myös oltu huolestuneita, ja esimerkiksi rabbi Mooses Isserles varoitti juutalaisia ottamasta sitä liian kirjaimellisesti.

Naamiaiset

Purimina hulluttelu ja pilkanteko on viety niin pitkälle, että jonkinlaiseksi yleiseksi säännöksi on muodostunut ”purimina kaikki on sallittua”, jopa joidenkin Tooran lakien rikkominen. Miehet saattavat pukeutua naisten vaatteisiin tai päinvastoin. Perinteisistä rukoussävelmistä saatetaan laulaa humoristisia muunnelmia. Varsinkin lapset pitävät naamioitumisesta purimina. Suosittuja hahmoja ovat kuningas Kserkses, Ester, Mordokai, ilkeä Haman ja Esteriä edeltänyt Vasti-kuningatar.

Naamiaisasun tarkoitus on peittää juhlijan henkilöllisyys. Esterin kirjassa henkilöitä luullaan toisikseen: Ester ei paljasta olevansa juutalainen, ja Haman joutuu taluttamaan Mordokaita kunnianosoituksena hevosen selässä ympäri kaupunkia, koska kuninkaan kysyessä sopivaa tapaa palkita kuninkaalle palveluksen tehnyt mies Haman luuli tämän tarkoittavan häntä itseään. (Mordokai oli saanut vihiä eräästä kuningasta vastaan suunnatusta salajuonesta ja paljastanut sen, minkä vuoksi kuningas oli hänelle kiitollisuudenvelassa.) Jotkut selitysteokset väittävät Hamanin tyttären tehneen itsemurhan sen jälkeen, kun hän oli erehdyksessä kaatanut jäteastian sisällön isänsä päälle luullen tätä Mordokaiksi. Naamiaisten viettoa on selitetty myös sillä, että Jumalan nimeä ei kertaakaan mainita Esterin kirjassa. Siten Jumala oli ”peittänyt kasvonsa” purimin ihmeen aikana, minkä muistoksi myös juutalaiset tekevät niin. [2]

Tapa naamioitua purimina esiintyi ensi kerran Italianjuutalaisten keskuudessa, ja siihen vaikuttivat ilmeisesti roomalaiset karnevaalit. Italiasta naamiaiset levisivät, ja vaikka jotkut opettajat suhtautuivat tähänkin tapaan ankarasti, heistä ei piitattu. Sitä noudattavat yhä kaikki juutalaisten lahkot ja yhtä hyvin ei-uskonnolliset kuin uskonnollisetkin juutalaiset. Varsinkin Israelissa järjestetään purim-kulkueita, joissa harjoitetaan erilaisia hullutuksia.

Muita tapoja

Adar-kuun 13. päivänä vietetään toisinaan Esterin paastoa. Se ei ole alun perin osa purim-juhlaa. Paastossa muistetaan sitä, kuinka juutalaiset paastosivat kolme päivää ennen kuin Ester meni kuninkaan luokse pyytääkseen tätä pelastamaan juutalaiset. Kuninkaan luo luvatta menemisestä oli säädetty kuolemanrangaistus, ellei kuningas osoittaisi tulijaa valtikallaan. Näin kuitenkin tapahtui, ja Ester pääsi esittämään toivomuksensa Kserkseelle.

Purimina on myös esitetty vitsikkäitä näytelmiä. 1700-luvullemennessä Itä-Euroopassa purim-näytelmistä oli kehkeytynytjiddišinkielisen teatterin edelläkävijöitä, joissa yhdisteltiin musiikkia ja tanssia. Näytelmät olivat usein satiireja Vanhan testamentin kertomuksista.

Toinen purimin perinne on Hamanin polttaminen. Italiassa juutalaiset järjestivät meluisia kulkueita, joiden lopuksi Hamania esittävä nukke juhlallisesti poltettiin. Frankfurt am Mainissapuolestaan oli tapana tehdä vahasta talo, Haman, tämän vaimo ja kaksi vartijaa. Kun lukija aloitti megilan lukemisen, talo kaikkine asukkaineen sytytettiin katselijoiden iloksi tuleen.

Heprealaisen kalenterin karkausvuosina adar-kuukausia onkin kaksi. Tällöin purimia vietetään toisena adar-kuuna. Vastaavaa ensimmäisen adar-kuun päivää kutsutaan nimellä purim katan, pikku purim. Monilla juutalaisyhteisöillä on myös paikallisia purim-juhlia, jolloin juhlistetaan voittoa jostakin antisemitistisestäryhmästä tai hallitsijasta. Frankfurtissa tällainen juhla on nimeltäänPurim Vintz. Jopa perheillä saattaa olla omia ”purimeja” jostakin täpärästä tilanteesta, vainosta tai onnettomuudesta pelastumisen muistoksi.

Lähteet

Viitteet

  1. Esterin kirja (Raamattu.uskonkirjat.net)
  2. Why We Wear Disguises On Purim (englanniksi)

Pesah

Wikipedia

Juutalainen pääsiäinen. Faksimile: Miniatyyri 15. vuosisadan messukirjasta joka on kuvitettu Van Eyckin koulukunnan mukaisesti. Bibl. de l’Arsenal, Th. lat., no 199.

Pesah tai pesach (hepreaksi ‏פסח‎, pesaḥ) on juutalainen juhla, josta kristittyjen pääsiäinen on saanut alkunsa. Silloin muistellaanexodusta, israelilaisten vapautumista Egyptin orjuudesta. Pesahin vietto alkaa nisan-kuun neljännentoista päivän iltana.

Nimi pesah tulee hepreankielisestä sanasta, joka merkitsee ”kulkea ohi”. Se viittaa viimeiseen vitsaukseen, jolla Jumala koetteli egyptiläisiä, koska he eivät suostuneet päästämään israelilaisia vapaiksi. Tooran kertomuksen Jumala surmasi egyptiläiset esikoispojat ja myös eläinten esikoiset. Israelilaisten hän oli käskenyt uhrata karitsan ja sivellä ovenpielensä sen verellä. Jos ovi oli sivelty verellä, säästyivät esikoiset hengissä.

Seder pesah

Pesahin vieton keskeinen osa on seder-illallinen. Israelissaseder järjestetään vain pesahin ensimmäisenä iltana, muualla maailmassa kahtena iltana. Pesahin aikana tulee Tooran käskyn mukaan syödä happamatonta matsa-leipää, jota ei ole kohotettu. Tämä on muistona israelilaisten kiireisestä Egyptistä lähdöstä, jolloin ei ollut aikaa kohottaa leipätaikinoita. Juutalaisen teologian mukaan hapate on myös ylpeyden ja turhamaisuuden vertauskuva, jota vastoin matsa-leipä symboloi sydämen nöyryyttä.

Kosher le’pesah

Juutalaisen kalenterin nisan-kuun 14. päivän iltaan mennessä on juutalainen koti puhdistettava kaikista jauhotuotteista, koska niissä saattaisi olla hapatetta (hamets). Leipä, leivonnaiset, pastatuotteet, jauhot ja leivänmurut on hävitettävä tai lahjoitettava ei-juutalaisille.

Keittiö puhdistetaan perusteellisesti. Ruokailu- ja keittovälineet, joita käytetään ympäri vuoden, täytyy puhdistaa joko tulessa kuumentamalla tai upottamalla kiehuvaan veteen. Kuumuus pakottaa metalliastioiden huokosiin imeytyneet aineet ulos ja näin astiasta tulee kosher eli kelvollinen. Ruoka-aineet eivät voi imeytyä lasiin, joten lasiastiat vain pestään. Sen sijaan keramiikka-astioita ei voi puhdistaa materiaalin huokoisuudesta johtuen ja ne on korvattava uusilla tai laitettava erityiseen säilöön pesahin ajaksi. Monissa juutalaisissa kodeissa onkin erityinen vain pesahin ajan käyttöön tarkoitettu astiasto.

Tavallisten jauhojen ja veden sekoittamisesta pidättäydytään täysin, ettei vahingossakaan syntyisi hapatetta. Leipomiseen käytetään vain matsa-jauhoa, jota tehdään jauhetuista matsa-leivistä.

Pesah-viikon aikana kaupoista ei osteta tavallisia valmistuotteita eikä säilykkeitä, koska ne saattavat sisältäähametsia. Kosher-kaupoista ja -välittäjiltä saa erityisiä tarkastettuja kosher le’pesah-tuotteita. Esimerkiksi viini, joka on kosher le’pesah, tuotetaan erityisellä tilalla, jonka tuotantolaitteet ovat ympäri vuoden kosher le’pesah. Laitteiden monimutkaisuuden takia niiden pesah-puhdistus olisi mahdotonta, joten näissä viinivalmistamoissa henkilökunnan ruokailu tapahtuu erillisessä rakennuksessa. Itse valmistamossa ei saa nauttia ruokia lainkaan, koska hametsia (esimerkiksi leivänmuruja) saattaisi joutua vahingossa viinintuotantosysteemiin, eikä se enää olisi kosher le’pesah.

Pyhiinvaellusjuhla

Pesah on šavuotin ja sukkotin ohella yksi Toorassa säädetyistä vuotuisista pyhiinvaellusjuhlista, šaloš regalim. Termin alkuperä on heprean sana regel, joka tarkoittaa jalkaa. Kysymyksessä ovat kolme juhlaa, jolloin juutalaisten tulisi vaeltaaJerusalemin temppeliin erityisiä juhlamenoja varten.

Exoduksesta ja pääsiäisen vietosta kerrotaan toisessa Mooseksen kirjassa (2. Moos. 12).

Shavuot

Raamatussa juhlaan viitataan useilla nimillä: leikkuujuhla (חג הקציר, hag ha-katsir; 2.Moos 23:16), viikkojuhla (חג שבעות, hag šavuot; 5.Moos 10:16) ja ensimmäisten hedelmien juhla (יום הבכורים,jom ha-bikkurim; 4.Moos 28:26). Uudessa testamentissa siitä käytetään nimitystä helluntai, ja kristillinen helluntai onkin suunnilleen samaan aikaan kuin juutalaisten Šavuot.

Šavuotia vietetään sivan-kuun kuudentena päivänä. Monissa juutalaisyhteisöissä Israelin ulkopuolella sitä vietetään kahden päivän ajan.

Šavuot on pesahin ja sukkotin ohella yksi Toorassa säädetyistä vuotuisista pyhiinvaellusjuhlista, šaloš regalim. Termin alkuperä on heprean sana regel, jalka. Kysymyksessä ovat kolme juhlaa, jolloin juutalaisten tulisi vaeltaa Jerusalemin temppeliinerityisiä juhlamenoja varten.

Sadonkorjuujuhla

Muinaisessa Israelissa sadonkorjuu aloitettiin ohranleikkaamisella pesahin aikaan ja päätettiin vehnänkorjuuseenšavuotina. Šavuot oli siten viljasadon korjaamisen päättävä juhla samalla tavalla kuin sukkot päätti hedelmien sadonkorjuun. Israelilaisten käskettiin tuoda pyhäkköön maan parhaat antimet (2.Moos. 34:26, 3.Moos. 23:15-16). Nämä uhrit olivat kuitenkin vapaaehtoisia (5.Moos 16:9-10).

Tooran antamisen juhla

Šavuotina juutalaiset juhlivat sadonkorjuun lisäksi myöskymmenen käskyn vastaanottamista. Tarkasta Tooran antamisen päivästä väitellään, mutta monet rabbit uskovat sen olleen juuri sivan-kuun kuudes päivä. Raamattu kertoo israelilaisten saapuneen Siinain erämaahan uuden kuun aikaan (2.Moos. 19:1), ja rabbiinisen kirjallisuuden mukaan Jumala antoi kymmenen käskyä Moosekselle seuraavana lauantaina.

Šavuotin viettämisen perinteisiin kuuluu yön valvominensynagogassa Tooraa lukien. Tanakhista luetaan otteita tärkeimmistä kirjoista, Ruutin kirja kuitenkin kokonaisuudessaan, koska sen tarina sijoittuu sadonkorjuun aikaan. Tapana on myös koristella koti ja synagoga kasvein ja kukin.

syys 26

24.9.2014 / Rosh HaShana – Jom Teruah

24.9.2014 / Rosh HaShana – Jom TeruahShalom,

Syksyn juhla-aika on alussaan. Elul-kuu vaihtuu Tishri-kuuksi. Pasunansoiton juhla alkaa keskiviikkoiltana 24.9. Israelilla on seitsemän vuotuista juhlaa, jotka sijoittuvat kolmeen pyhiinvaellusaikaan keväällä, kevätkesällä ja syksyllä, jolloin juutalaiset kokoontuvat Jerusalemiin. Jumala kutsuu itse näitä raamatullisia juhlia Herran juhliksi, ’moadim’eli ’tapaamis-, kokoontumisajoiksi’; ajoiksi, jolloin Jumala kohtaa oman kansansa kanssa.

Syksyn juhlakauden avaa Tishri-kuun ensimmäisenä päivänä Rosh HaShana, uusi vuosi ja kirjaimellisesti ’vuoden pää’.  Heprealaisessa kalenterissa alkaa vuosi 5775. Toorakalenterissa ollaan jo vuodessa6000.

Juhla tunnetaan paremmin nimellä Jom Teruah, ”pasunansoiton päivä” tai ”huudon päivä”. Sanakirjan mukaan ”teruah” tarkoittaa kovaa, riemukasta huutoa, taisteluhuutoa, raikuvaa soittoa ja hälytystä. Käännös ”pasunansoiton päivä” on siis hieman harhaanjohtava, sillä heprean oinaansarvesta tehtyä torvea tarkoittavaa sanaa”sofar” ”Jom Teruah” ei sisällä. Monet ymmärtävätkin pasunansoiton päivän olevan riemuhuudon taiherätyshuudon päivä.

Seuraavia nimiä käytetään myös Tishri-kuun ensimmäisestä päivästä:

 

Jom HaDin (Tuomion päivä)
Jom HaZikkaron (Muistamisen päivä)
Jom HaKeseh (Kätketty päivä)

http://youtu.be/-Xm7JBcE19I Nyt voit opetella hepreaa – Rosh Hashana Video


4.Moos 29:1
”Ja seitsemännessä kuussa, kuukauden ensimmäisenä päivänä, olkoon teillä pyhä kokous; älkää silloin yhtäkään arkiaskaretta toimittako. Olkoon se teille pasunansoiton päivä (Jom Teruah).”

 

 

Tänä vuonna 2014 Rosh HaShana alkaa illalla syyskuun 24. ja loppuu 26. illalla  eli kyseessä on kahden päivän juhla, (kuuhan voi olla pimeänä 1,5-3,5 vrk ja uusi kuukausi alkaa, kun ensimmäinen ohut sirppi näkyy.) Kukaan ei siis tiedä päivää ja hetkeä, kun ensi sirppi tulee näkyviin.

 

Tishri 1. sofarit soivat koko päivän (100 kertaa). Uskotaan, että:

Taivaan portit avataan tänä päivänä.
Kuolleiden ylösnousemus tapahtuu Talmudin mukaan Rosh HaShana’na. (Rosh HaShana 166).

Raamatussa puhutaan kolmesta nimetystä pasunasta:

Ensimmäinen pasuna, Viimeinen pasuna ja Suuri pasuna. Jokaisella on erityinen päivä, johon se yhdistetään:

 

Ensimmäinen pasuna Shavuotiin, helluntaihin, (Jumalan ääni Shavuotina)
Viimeinen pasuna Rosh HaShanaan, (Jumalan ääni pasunansoiton päivänä)
Suuri pasuna Jom Kippuriin, suureen sovituspäivään. (valitut kerätään neljästä taivaan tuulesta suurena sovituspäivänä)


Rosh HaShanana puhalletaan
4 eri tyyppistä sofarin ääntä.
Tekia
Shevarim
Teruah
Tekia HaGadola
(viimeinen pasuna, joka puhalletaan pasunansoiton juhlassa. Sitä puhalletaan kovaa ja pitkään.)


  1. Moos 19: 19-20 (Shavuot)
    ”Ja pasunan ääni koveni kovenemistaan. (Tekia HaGadola) Mooses puhui, ja Jumala vastasi hänelle jylinällä (engl. voice; ääni).
    Ja Herra astui alas Siinain vuorelle, vuoren kukkulalle, ja Herra kutsui Mooseksen vuoren kukkulalle; ja Mooses nousi sinne ylös.”

 

Tuolloin ’ensimmäisen pasunan’ kuuluessa ’Herra astui alas’ ja ’Mooses nousi sinne ylös’.

 

1.Kor 15:52
”Katso, minä sanon teille salaisuuden: emme kaikki kuolemaan nuku, mutta kaikki me muutumme, yhtäkkiä, silmänräpäyksessä, viimeisen pasunan soidessa;

1. Tess 4:16-17
Sillä itse Herra on tuleva alas taivaasta käskyhuudon, ylienkelin äänen ja Jumalan pasunan kuuluessa, ja Kristuksessa kuolleet nousevat ylös ensin; sitten meidät, jotka olemme elossa, jotka olemme jääneet tänne, temmataan yhdessä heidän kanssaan pilvissä Herraa vastaan yläilmoihin;

Näissä kohdissa ’viimeinen pasuna’ on myös Tekia HaGadola, joka on viimeinen pasuna, jota puhalletaan Rosh HaShanana.
On kaksi kertaa, kun Jumala itse puhaltaa pasunaa: Ensimmäinen kerta Shavuotina (2. Moos 19:19-20) ja viimeinen kerta voisi hyvinkin olla juuri Rosh HaShanana (1. Tess 4:16,17).
Koko Elul-kuun ajan (Tishriä edeltävä kk) pasunoita puhalletaan muina paitsi viimeisenä päivänä, koska paljon Rosh HaShanassa on kätkettyä ja salattua, siksi ei haluta, että Jumalan vihollinen huomaa Rosh HaShanan saapumisen.

http://youtu.be/9J2F7Y4p1D8 THE MONTH OF ELUL – SELICHOT & TESHUVAH

 

Jesaja 26: 19 – 20
19 Mutta sinun kuolleesi virkoavat eloon, minun ruumiini nousevat ylös. HERÄTKÄÄ ja riemuitkaa, te jotka tomussa lepäätte, sillä sinun kasteesi on valkeuksien kaste, ja maa tuo vainajat ilmoille.
20 Mene, kansani, KAMMIOIHISI  ja sulje OVET jälkeesi,LYMYÄ hetkinen, kunnes VIHA on ohitse mennyt.

Näissä jakeissa on mielenkiintoisia sanoja:

 

’Herätkää’ – Jom Teruah’ia kutsutaan Huudon päiväksi
’Kammioihisi’ – kammio kuin ’hääkammio, -huone
’Ovet’ Matt. 25:10


”Mutta heidän lähdettyään ostamaan ylkä tuli; ja ne, jotka olivat valmiit, menivät hänen kanssansa häihin, ja ovi suljettiin.”
’Lymyä’ – (kätkeytyä) Jom HaKeseh, Kätkeytymisen päivä
’Viha’ – tuomioiden aika

Jom Teruah, Jom HaKeseh sisältävät nämä sanat:
– herätä – ’Huudon päivä’ (kuolleiden herääminen, ylösotto)
– lymytä, kätkeytyä – ’Kätkeytymisen päivä’ (kammiossa)

 

On siis selvää yhtäläisyyttä Jesaja 26:19-20 ja Jom Teruahin välillä.

Jesaja jatkaa, mitä sitten maan päällä tapahtuu kuljettaessa kohti viimeistä sotaa, Harmageddonin taistelua:

Jesaja 26:21
 Sillä katso, Herra lähtee asuinsijastaan kostamaan maan asukkaille heidän pahat tekonsa, ja maa paljastaa verivelkansa eikä surmattujansa enää peitä.”

Rosh HaShana’na uskotaan taivaan portin olevan avoinna. Muinaisissa juutalaisissa häissä, kun sulhanen tuli hakemaan morsianta, hänen tuli hakea morsian kotoa ja tuoda isänsä kotiin ja tätä kutsuttiin ”Nisuin” eli ”Kotiin haku”. Nisuin tulee sanasta, jonka merkitys on ’nostaa ylös, noukkia’.
Kun he saapuivat sitten isän kotiin, niin he olivat keskenään 7 päivää hääkammiossa. (seitsemän ahdistuksen vuoden aika?)

Jesajan ’mene kansani kammioihisi ja sulje ovet jälkeesi” kuulostaa häiltä. Heitä kehoitetaan sulkemaan ovet jälkeensä.

 

10 neitsyen -vertaus: Matt. 25:10 ”….menivät hänen kanssansa häihin, ja ovi suljettiin.”

Psalmi 27:5
”Sillä hän kätkee minut majaansa pahana päivänä, hän suojaa minua telttansa suojassa, korottaa minut kalliolle”.

 

Rosh HaShana on Jom HaKeseh, ”Kätkeytymisen päivä”

Rosh HaShana on ’Kätkeytymisen päivä’ siksi, että se osuu aina uudenkuun päiväksi. Uudenkuun päivääjuutalaisuudessa kutsutaan ’kätketyksi päiväksi’.

Tarvitaan kaksi todistajaa julistamaan uusi kuu alkaneeksi (kun ensimmäinen ohut sirppi näkyy). Siksi Rosh HaShana on kaksipäiväinen ja päivää kutsutaan myös ”Siitä päivästä ja hetkestä ei kukaan tiedä”.

Matteus 25:6
”Mutta yösydännä kuului huuto: ’Katso, ylkä tulee! Menkää häntä vastaan.”

”Huuto” voidaan kääntää myös täsmälleen ”teruah”, (Jom Teruah)

”Mene, kansani, KAMMIOIHISI  ja sulje OVET jälkeesi ”

Ilm. 4:1 Johannes näkee oven avoinna taivaassa ja sitten hänet nostetaan ylös:

Sen jälkeen minä näin, ja katso: taivaassa oli ovi avoinna, ja ensimmäinen ääni, jonka minä olin kuullut ikäänkuin pasunan puhuvan minulle, sanoi: ”Nouse ylös tänne, niin minä näytän sinulle, mitä tämän jälkeen on tapahtuva”. 

Psalmi 81:3
”Puhaltakaa pasunaa uudenkuun aikana, täyden kuun aikana, meidän juhlapäivämme kunniaksi.”

 

Kolossalaiskirje 2: 16-17
”Älköön siis kukaan teitä tuomitko syömisestä tai juomisesta, älköön myös minkään juhlan tai uudenkuun tai sapatin johdosta,
jotka vain ovat tulevaisten varjo, mutta ruumis on Kristuksen.”

Tiedämme jo, että Jumalan asettamat juhlapäivät ovat profetaalisia, ”tulevaisten varjo”.
Viimeisin profetaalisesti täyttynyt juhla oli seurakunta-ajan alussa, helluntai, Shavuot, ja seuraava olisi siis täyttymisvuorossa Rosh HaShana. Päättyykö Rosh HaShanana seurakunta-aika?

1. Tess. 4:13-18
”Mutta me emme tahdo pitää teitä, veljet, tietämättöminä siitä, kuinka poisnukkuneiden on, ettette murehtisi niinkuin muut, joilla ei toivoa ole.

Sillä jos uskomme, että Jeesus on kuollut ja noussut ylös, niin samoin on Jumala Jeesuksen kautta myös tuova poisnukkuneet esiin yhdessä hänen kanssaan.

Sillä sen me sanomme teille Herran sanana, että me, jotka olemme elossa, jotka jäämme tänne Herran tulemukseen, emme suinkaan ehdi ennen niitä, jotka ovat nukkuneet. 

 

Sillä itse Herra on tuleva alas taivaasta käskyhuudon, ylienkelin äänen ja Jumalan pasunan kuuluessa, ja Kristuksessa kuolleet nousevat ylös ensin; sitten meidät, jotka olemme elossa, jotka olemme jääneet tänne, temmataan yhdessä heidän kanssaan pilvissä Herraa vastaan yläilmoihin; ja niin me saamme aina olla Herran kanssa.

Niin lohduttakaa siis toisianne näillä sanoilla.”

1.Kor 15:51-52
”Katso, minä sanon teille salaisuuden: emme kaikki kuolemaan nuku, mutta kaikki me muutumme, yhtäkkiä, silmänräpäyksessä, viimeisen pasunan soidessa; sillä pasuna soi, ja kuolleet nousevat katoamattomina, ja me muutumme.”

 

 

Rosh HaShanan yksi nimi on Jom HaZikaron – Muistamisen päivä

Rosh HaShanana rabbiinisessa juutalaisuudessa uskotaan, että Jumala avaa ”kolme taivaallista kirjaa” –
Elämän kirja niille, joiden teot ovat olleet hyvät,
Kuoleman kirja niille, joiden teot täysin pahat ja
yksi siltä väliltä niille, joiden tapaus siirtyy 10 päivän päähän, Jom Kippurina ratkaistavaksi, jotta nämä voisivat vielä tehdä parannuksen.

Jom Kippurina sitten nimi siirtyy lopullisesti joko elämän tai kuoleman kirjaan.

Ilm. 3:5
”Joka voittaa, se näin puetaan valkeihin vaatteisiin, enkä minä pyyhi pois hänen nimeänsä elämän kirjasta, ja minä olen tunnustava hänen nimensä Isäni edessä ja hänen enkeliensä edessä.”

Rosh HaShanana tervehditään ”Shana tova tikatevu”(Olkoon nimesi kirjoitettuna elämän kirjaan)
Jom Kippurina”Chatima tova” (Olkoon kohtalosi ratkaistu, sinetöity hyvin elämän kirjassa)

 

Ilm. 20:12
”Ja minä näin kuolleet, suuret ja pienet, seisomassa valtaistuimen edessä, ja kirjat avattiin; ja avattiin toinen kirja, joka on elämän kirja; ja kuolleet tuomittiin sen perusteella, mitä kirjoihin oli kirjoitettu, tekojensa mukaan.”

 

Malakia 3:16-17, kertoo, että taivaassa on muistokirja:
”Silloin myös Herraa pelkääväiset puhuvat toinen toisensa kanssa, ja Herra tarkkaa ja kuulee; ja muistokirjakirjoitetaan hänen edessänsä niiden hyväksi, jotka Herraa pelkäävät ja hänen nimensä kunniassa pitävät.
Ja he ovat, sanoo Herra Sebaot, sinä päivänä, (Jom HaZikaron) jonka minä teen, minun omaisuuteni. Ja minä olen heille laupias, niinkuin mies on laupias pojallensa, joka häntä palvelee.”
Jae 18: ”Ja te näette jälleen, mikä on ero vanhurskaan ja jumalattoman välillä, sen välillä, joka palvelee Jumalaa, ja sen, joka ei häntä palvele.”

Seuraava on osa rukouksesta, jota rukoillaan Rosh HaShanana:

Me juhlimme tämän päivän juhlavaa pyhyyttä, kuinka mahtava ja pelottava se onkaan. Tänä päivänä hallituksesi koroitetaan, valtaistuimesi vahvistetaan armolla ja Sinä istuudut sille totuudessa. Totisesti Sinä yksin olet tuomari, välittäjä, oikea arvioija, todistaja, muistiin merkitsijä, sinetöijä, kirjoittaja ja huomioija; ja Sinä muistat kaikki unohdetut teot.

Sinä avaat muistojen kirjan ja siellä on kaikki, jokaisen nimi on siellä.”

 

Daniel 7:9-10
”Minun sitä katsellessani valtaistuimet asetettiin, ja Vanhaikäinen istuutui. Hänen vaatteensa olivat valkeat kuin lumi ja hänen päänsä hiukset kuin puhdas villa. Hänen valtaistuimensa oli tulen liekkejä, ja sen pyörät olivat palavaa tulta.
Tulivirta vuoti, se kävi ulos hänestä; tuhannen tuhatta palveli häntä, ja kymmenen tuhatta kertaa kymmenen tuhatta seisoi hänen edessänsä. Oikeus istui tuomiolle, ja kirjat avattiin.”

Ilmestyskirja 5:9-11
” ja he veisasivat uutta virttä, sanoen: ”Sinä olet arvollinen ottamaan kirjan ja avaamaan sen sinetit, sillä sinä olet tullut teurastetuksi ja olet verelläsi ostanut Jumalalle ihmiset kaikista sukukunnista ja kielistä ja kansoista ja kansanheimoista
ja tehnyt heidät meidän Jumalallemme kuningaskunnaksi ja papeiksi, ja he tulevat hallitsemaan maan päällä”.
Ja minä näin, ja minä kuulin monien enkelien äänen valtaistuimen ja olentojen ja vanhinten ympäriltä, ja heidän lukunsa oli kymmenentuhatta kertaa kymmenentuhatta ja tuhat kertaa tuhat,


Tätä ennen ilm.kirjassa tapahtunut:

Ilm. 3:10
”Koska sinä olet ottanut minun kärsivällisyyteni sanasta vaarin, niin minä myös otan sinusta vaarin ja pelastan sinut koetuksen hetkestä, joka on tuleva yli koko maanpiirin koettelemaan niitä, jotka maan päällä asuvat.” (Filadelfian srk)

Ilm. 4:1
Johannes näkee oven avoinna taivaassa ja sitten hänet nostetaan ylös:

”Sen jälkeen minä näin, ja katso: taivaassa oli ovi avoinna, ja ensimmäinen ääni, jonka minä olin kuullut ikäänkuin pasunan puhuvan minulle, sanoi: ”Nouse ylös tänne, niin minä näytän sinulle, mitä tämän jälkeen on tapahtuva”.

SHANA TOVA VE METUKA! שנה טובה ומתוקה (Hyvää ja Makeaa Uutta Vuotta)

 

Sofar soi Jom Teruah’in / Rosh HaShanan aikana. Kerran kuulemme pasunan äänen, kun meidät noudetaan hääjuhlaan.

 

Meidät on kutsuttu olemaan vartijoita muurilla rukouksessa ja ylistyksessä Jerusalemin ja Israelin puolesta ja myös valvomaan. Seuraavassa laulussa muistutus tästä:

 

http://www.youtube.com/watch?v=pY3yisnyjz4 On your walls O Jerusalem; Jesaja 62:6-7

 

Sinun muureillesi, Jerusalem, minä asetan vartijat; älkööt he milloinkaan vaietko, ei päivällä eikä yöllä. Te, jotka ylistätte Herraa, älkää itsellenne lepoa suoko.
Älkää antako hänelle lepoa, ennenkuin hän on asettanut ennallensa Jerusalemin, tehnyt sen ylistykseksi maassa.